Iloinen puu

Lehdet liplattavat.
Vihreä välkehtii.
Haapa havisee.
Iloinen puu.


Valokuvatorstain 51. haaste.

one voice på sätt och vis

skandinaaviska on kai fingelskan mutsi
ja sen ääni humisee ku joku synkkä skutsi
spårassa sen parhaiten voit kuulla,
'de är jätte kivaa' - bättrefolkin suulla

jos toivoa vois
niin, pliis,
one voice
at a time, siis

meill' on pakko-fingelska ja pakko-ruåtsi
mutta puuttuu äidinkielen luotsi

puhe sorisee ja spåra nitkuu
mikään tunnu, kaikki samaa litkuu

repetitio est mater studiorum
tiiäkkönää misä tääl on Forum?

Runotorstain 51. haaste

209/113

Kun kiire äkisti loppuu...on parempi katsoa kuin katua.

Heijastuksia

Aamuaurinko heittelehtii. Välähdyttää valoaan satunnaisen määrän ja hetken, sinne tänne. Heiluvan bussin keskioven pleksilasissa erotan äkisti ruskettuneella kaulallani hopeisen medaljongin viestin. Sisäänhengittäessä varjo häviää, uloshengittäessä se palaa puolittaisena peittäen tekstin, joka korussani lukee: "Breathe." Hengitän tiedostaen sisään ja ulos. Puolivarjoinen "Breathe" pysähdyttää.

Elän keskellä tilataidetta. Matkalla töihin tuijotan mykistyneenä valoteosta kaulallani. Mustien aurinkolasien takaa katson itseäni suoraan silmiin. Tuossako istuu "isin pikku Sirri", se viisivuotias, jolla oli pappilan kirkkoherranviraston puoleisella kuistilla kesällä 1960 otetussa kuvassa ohimoilta lähtevät tiukat sivuletit ja muikea virnistys. Hihaton lyhyt kesämekko rimppakinttujen peittona. Paljaat varpaat aseteltuna niin, että toinen jalkaterä oli toisen päällä. Isän ottamassa kuvassa jännitti aina. Hymy oli herkässä, mutta väkinäinen.

Sinäkö se olet, kysyn pleksilasilta elämääni. Toukokuussa klo 19.20 syntynyt, 2.800 gr painanut ja perheen kuopukseksi jäänyt. Äiti kuoli liian varhain, seuraavana jouluna, Tapaninpäivänä, 36-vuotiaana. Minä olin 7 kk. Sisaruksia on kuusi, sillä vanhin veljeni menehtyi samassa auto-onnettomuudessa äitini kanssa. Moneen kertaan seulotut muistot lennähtävät kuin pääskyset aamubussiin.

Elämää on eletty, omia polkuja kuljettu. Kaksi ihanaa tyttöä pesästä saateltu... "Jospahan säilyis äidin lapset kylmältä maailmassa". Mankkaantien mutkissa elämäni filminauha pyörähtää pikakelauksella.

Medaljongin toisella puolella lukee "Exhale".

Hengitän ulos.

Sitä ei aurinko tavoita.

Blogikone yskii pahasti

Aaaarrrggghhh - sanoo haukikin, lahnan pyrstö suussaan...

Jokin mättää tässä layoutissani.
Profiili ja muut linkit ovat jostain syystä
heilauttaneet itsensä tekstien alle sivuston alareunaan.
Enkä tiedä miten ne saisi taas omalle paikalleen.

Blogi-kone yskii pahasti.
Ihminen ei ole kone.

Nuffi

Mr. Nuffield - eläkeläinen.


Valokuvatorstain aiheena "kone".

Variaatio

Olen: Sivuaskel, en hyppy
Haluan: Kiireettömyyttä
Minulla on: Kaikkea mitä tarvitsen
Toivon: Aikaa ajatuksille, kirjoittamiselle
Vihaan: Vahvasti sanottu, en osaa vihata
Pelkään: Pahuutta
Kuulen: Paljon ja monenlaista. Linnunlaulua mieluiten.
Pohdin: Vähemmän on enemmän
Rakastan: Miestä, lapsiani, mökkirannan rauhaa, kauneutta missä vaan
Minuun koskee: Raadollisuus, julmuus, ihmisen pahuus
Minä aina: Sivuaskel vaikka voissa paistais
Minä en ole: Ikuinen elämän etsijä
Laulan: Virren säettä linnunpoikasen haudalla; "oi jos mä mato matkamies maan lopulla matkaa matoja saan..."
Itken: Juuri nyt nuoren äidin kuolemaa
En ole aina: Parhaimmillani

Kiitos Obeesialle!

Kuvia hiljaisuudesta

Lurjus

Aurinko paistaa kauan ja korkealta. Linnunpöntöissä sirittää uusi elämä. Väsymätön ruokintaruljanssi on meneillään. Tali- ja sinitiaisella on lisäksi täysi työ hätistellä röyhkeääkin röyhkeämpi kirjosieppo mökkinsä ovelta. Niinkuin ei ruokinnassa olisi riittävästi puuhaa.

Kirjosieppo on eloisa ja kaunisääninen livertelijä, mutta täysin häikäilemätön tapaus. Juuri kun tintit ovat asettautuneet pesimäpuuhiin mökkipihan yksiöihin, saapuu kirjosieppouros, joka riiuureissuillaan esittelee jo varattuja järvinäkymäasuntoja - kuin omiaan - tulevalle puolisolleen. Se hykertelee, visertelee ja matkii jopa 'titityytä' saadakseen emäntäehdokkaat kiinnostumaan. Ja aina löytyy tytönhupakko, joka menee lankaan ja ryhtyy siepolle siipaksi. Juuri kun perheonni on kukkeimmillaan ja emo alkaa hautoa perheenlisäystä, lähtee kirjosieppo-lurjus jälleen uuden nuorikon hankintaan ja useimmiten onnistuukin liehittelemään 'kakkosvaimon' itselleen.

Tintin pesästä tippuneet juuri kuoriutuneet poikaset ovat merkki kirjosiepon härskiydestä. Se tekee pesänsä vaikka toisen linnun rakentaman pesän päälle! Sunnuntaina katselimme tätä tragediaa vieressä seisten ja hätistelimme sieppo-gigoloa matkoihinsa.

Sinitiaisen lyhyt elämä 3.6.07

Diagnoosi

Koivu oireilee

Mökkipihassa on koivu
jonka muutamiin lehtiin
on ilmestynyt "marjapuuroa".
Mikähän tauti lienee?