Hirvipaistin, hajuveden ja kirjojen tuoksua

Pakkasukon kylmäkone hurisee tasaisesti. Tekee jäitä varastoon. Aurinko on tyynnyttänyt tuulen. Syksy on sulkenut ovet ja ikkunaluukut. Sopeutuminen talveen ja pimeään on vain kynnyksen ylitys uuteen tilaan. Lumen valossa mieli rauhoittuu.

Perjantai on minun sanaväreissä punainen, vaikka joskus mietin että paremminkin sen pitäisi olla vihreä kuin naatti, sen verran työteliäitä nämä viikot ovat. Tänään oli hyvä ja iloinen työpäivä, vaikka se alkoikin surkealla palaverilla yhteistyötä myyvän yrityksen kanssa. 'Myyntitykiltä' oli unohtunut 'tykki' kotiin. Myöhästyneenä, valmistautumattomana, haukotuttavan pitkäveteisenä ja asiakastaan kuuntelemattomana hän teki vaikutuksen: kiitos ja näkemiin. Monenlaista 'poolopaitaa' maa päällään kantaa, en paremmin sano.

Ihmisten murheitakin kuuntelin. Päivän viimeinen, pitkä puhelu tuli eräältä esimieheltä, jonka kanssa pohdimme miten etenemme moniongelmaisen työntekijän ohjauksessa. Tavoitteena on auttaa henkilöä työkykyiseksi, mutta ei se onnistu ellei henkilö itse ole yhteistyöhaluinen ja itsestään vastuuta ottava. Kun asiat pitkistyvät, niillä on tapana mutkistua. Toivotimme toisillemme virkistävää viikonloppua ja sovimme, että jatkamme tilanteen selvittämistä maanantaina.

Kotimatkalla bussissa puhuin kuopukseni kanssa joka oli innoissaan uudesta työpaikasta. Elämä kantaa, mietin. Kotipihalle päästyäni mies vislasi ikkunasta ja vilkutti iloisena. Vastasin vilkutukseen ja huutelin, että "eihän tässä vielä vanha olekaan kun miehet perään viheltävät" :) Mies. Rakas ku mikä.

Keittiössä oli tuoreen kahvin tuoksu ja kaksi päällystettyä ruisleipää valmiina odottamassa. Kynttilöiden valossa pulputimme päällimmäiset päivän kuulumiset ja lähdimme kauppaan: minä Akateemiseen kirjoja nuuhkimaan, mies hirvipaistin ostoon.

Palasimme omia aikojamme, koska kirjakaupassa minulta usein katoaa ajantaju. Kaksi kirjaa ostinkin. Hannu Raittilan "Kirjailijaelämää", joka takakansitekstin mukaan "näyttää omintakeisella tavalla kirjailijan työstä sen puolen, joka harvoin pääsee kansien väliin. Syvimmältä luonteeltaan se on teos, joka on samaan aikaan niin suunnitteilla, työn alla kuin valmiina. Tässä, lukemista varten."

Toinen ostokseni oli "Living in Japan", kaunis kuvateos lahjaksi ystävälle. Ennen lahjan antamista ehdin nauttia kirjasta itsekin hetken. Laitoin sen puiseen kirjatelineeseen silmien iloksi. Sivua kääntämällä kirja on kuin vaihtuva näyttely.

Kirjakaupasta Stockan parfyymiosaston kautta kotiin, jossa mies oli heittänyt pannulle sipulit ja pekonisuikaleet kevyeen freesaukseen... huikean kaunis ja hienonpunainen hirvipaisti odotti vuoroaan. Nopeasti kuumassa pannussa ensin toinen puoli ja sitten - tadadaa - heittoliikkeellä kuin omeletin mies käänsi paistin pannussa! Sitten paistopussiin liemineen ja uuniin paistumaan. Tuoksu tätä kirjoittaessa on huumaava. Paisti on nyt otettu uunista, hierottu pintaan suolaa, viispippuria ja kääräisty parin laakerinlehden koristamana folioon muhimaan.

Halausten kera perjantai-illalta ei voi enempää toivoa.
Olen onnellinen.