torstaina, marraskuuta 02, 2006

....ytimiin ja luihin asti

Yöviima pyörittää viiden asteen pakkasta
Unohdettua räsynukkea
Minä unohdun sivu sivulta syvemmälle, mielen metsään
Merkitysten takaa merkitysten taakse

Menin nukkumaan eilen klo 21.00. Heräsin 23.55. Nukahdin. Heräsin 00.53. Nukahdin. Heräsin 2.16. Nukahdin. Heräsin 3.40. Nukahdin. Heräsin 4.47. En enää nukahtanut. Mustan aamukahvin siivittämänä hiivin olohuoneeseen lukemaan kirjamessutuliaistani, Mirkka Rekolan runoja.

Kuuntelen nurkissa ujeltavaa tuulta.
Kuopukseni, silloin 4 vee, lausui päiväkodin juhlassa jännityksestä hameenhelmoja runonrytmiin rullaten:

"Tuuuuleeee navaaakasti, ytimiiiiin ja luuiihin asti"....

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuulee liikaa. Vieköhän tuuli unen pois?

Haavetar kirjoitti...

*liikuttuu* :´)

sivuaskel kirjoitti...

Susupetal; tuuli ja kuu, työajatukset, mitkä lie...

Haavetar; joo, liikuttava esitys pikkuiseltani ;)

Allyalias kirjoitti...

Voih, nuo päiväkodin kummallisella tavalla kyyneleen silmiin nostavat hetket ovat jo niin kaukana takana (L,12v) ja niin pian taas edessä (M, 1.8v). Sinullakin on tuollainen "mielenkiintoinen" unirytmi. Otan osaa

sivuaskel kirjoitti...

Niin ovat kaukana takana. Tuo nelivuotias kuopukseni on nyt 28! Lapset ne vaan vanhenevat, ei äidit :)