"Ulos itsestäänselvyyksistä"-blogin kirjoittaja kommentoi kommenttiani: "kiitos, hompsantuu" .
Osuvasti sanottu. Sellainen olen - aika ajoin - Hompsantuu. Kaikkine hömpsötys-teksteineni, lorutuksineni.
Blogikirjoittaminen on viime aikoina ollut 'pääntyhjennystä'.
Hompsantuuta.
Työpäivät ovat täysiä ja pitkiä. Tarve kirjoittaa pysyy vakiona. Aika vaihtelee. Kaksikymmentäneljä tuntia (24 h) sitä on vuorokaudessa eikä se riitä. Siis mihin? Elämiseen, kirjoittamiseen,omien ajatusten kuuntelemiseen.
Työ vie ajan ja ajatukset. Innostava ja kiinnostava työ. Mutta silti.
Minulla on oma elämä.
Varasin liput minulle ja esikoiselleni 29.11. Leningrad-sinfonian nostalgisiin tunnelmiin.
perjantaina, marraskuuta 10, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Homsantuuksi koen itsenikin myös...
Hieno päätös muuten Hantan tarinalle, enpä älynnyt haastetta heti sinulle toimittaa! :)
Sellasta se on välillä - ja onneksi onkin - hompsantuuta. Joo, kuokkavierailin siellä kun rupes runosuoni soljumaan :)
Hompsaantumisesi raikastavat ja lämmittävät lukijaansa. :)
Kiitos haavetar. Elämä on laiffii :D
Lähetä kommentti