pieni punatakkinen mummo käveli iltahämärässä pihalla,
kännykkä soi...soi..soi
seurasin mummoa, joka katseli ensin ympärilleen
hitaasti hoksasi että käsveskassahan se pirisee,
tai eihän se pirissyt, lapsenlapsi varmaan oli valinnut mummolle trendikkään soittoäänen, sinnikkäästi se soi... soi... soi
pihalyhdyn alla vähässä valossa
sormenpainalluksen päässä ihminen, joka muisti
halusi kuulla kuulumiset
sunnuntai, marraskuuta 12, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Jännä kuva tuossa sinun profiilissasi. En pääse selvyyteen siitä mikä se on. Lintu vai enkeli? Linkeli?
Kuva on Louvressa oleva todella upea hellenistisen ajan veistos: "The Winged Victory of Samothrace, also called Nike of Samothrace, is a marble sculpture of the Greek goddess Nike (Victory), discovered in 1863 on the island of Samothrace (in Greek)" Minun mielestäni yksi kauneimmista.
Ei siis kuvaa minua mitenkään. Paitsi ehkäsielultaan. Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi.
Oi, kuin ihana...=)
Niin on, hallatar.Elämässä on paljon kauneutta.
Kännykkämummon puhelin on valtava kehitysaskel. Ja turva myös, varsinkin kun se on mukana. Ihanaa, kun joku soittaa.
Niin on, maijamuru, ja kuinka paljon on näitä mummoja ja pappoja, jotka odottavat soittoa, käyntiä!
Lähetä kommentti