TUU TII TU TÖÖTITUU
Olin viime viikolla kaksi päivää koulutuksessa Tuusulanjärven rannalla. Miljöö oli kaunis, rannat täynnä toinen toistaan upeampia kartanoita, joissa entisaikojen taiteilijaelämä on pieninä palasina aistittavissa. Tällä kertaa olimme Gustavelundissa , elokuussa aloitimme Krapihovissa .
Aamusta iltaan pohdimme esimiestyön arkea, vuosi vuodelta vaateliaammaksi ja tärkeämmäksi käyvää ihmisten, päivittäistyön sekä itsensä johtamista. Arvioimme omaa tekemistämme, etsimme "kättä pidempää" esimiestyön tueksi. Keskustelimme avoimesti ja vilkkaasti. Vakavia asioita huumorinripauksilla höystettynä. Antoisaa.
Kylmän viileesti määriteltynä esimiestyö on liiketoimintastrategian viestittämistä ja toteuttamista yhdessä tiimin kanssa. Vuosi vuodelta kasvavat tulostavoitteet yhdistettynä kustannusten kurissapitoon saa meidät juoksemaan entistä kiivaammin. Joskus jopa läkähdyksiin asti. Kvarttaalitalouden lainalaisuudet eivät kunnioita inhimillisyyden arvoja. Henkilöjohtaminen on paljon, paljon enemmän.
Ennen vanhaan tehtiin toimintasuunnitelma ja budjetti vuodeksi kerrallaan ja tilinpäätösjuhlissa todettiin oliko onnistuttu hyvin vai tyydyttävästi. Useimmiten tyydyttävästi, sillä ”kasvunvaraa” piti aina jättää niinkuin lapsuudessa isän kanssa kenkäostoksilla. Siis sen jälkeen kun kaikkien sisarusten kenkäparit oli käyty läpi. Kuopuksen osa ei ollut mairitteleva. Koulukirjatkin periytyivät kuuden sisaruksen lukemisen ja muistiinmerkintöjen jälkeen... sivujen kulmatkin olivat pehmeiksi hiulaantuneita hiirenkorvia. Die Axt, die Bank, die Braut, die Brust... saksankielen feminiiniloru, jota opettaja Hykkyrä karttakeppinsä kanssa juoksutti.
Nykyisinkin tehdään toimintasuunnitelma; kirjataan strategiaa ja tuloksentekoa tukevat toimenpiteet ’action planeihin’, joiden toteutumista ja onnistumista tarkastellaan kvarttaaleittain. "Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua", sanoisi legendaarinen Pekka Tiilikainenkin, jos olisi selostamassa tätä "suunnistuskilpailua".
Kolmen kuukauden välein tulemme rastille (Q1-Q2-Q3-Q4), katsomme kompassia ja tarvittaessa korjaamme kurssia. Kompassineula väristen jatkamme juoksuamme yli kivien ja kantojen kohti seuraavaa etappia. Kaulassamme roikkuu kartta (Rolling Financial Forecast), jota vähän väliä vilkuilemme pysyäksemme oikealla polulla.
Mökinmuijaa tässä ihmetyttää oikeastaan vain yksi seikka, nimittäin se, miksi karttaan piirretty matka on 15 kuukautta eli 1 kvarttaali yli vuoden? Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden, sanoi jo Ahti K. aikanaan. (Sama mies muuten, joka tilasi respasta teetä huoneeseen 32: ’tuu tii tu töötituu’) .
Kröhöm. Asiaan.
Esimiestyö on ennen muuta ihmisistä välittämistä, läsnäoloa, omien alaisten osaamisen ja persoonallisuuksien tunnistamista. Se on parhaimmillaan onnistumista saada tiiminsä onnistumaan. Ilman että olet aidosti kiinnostunut ihmisistä, et saa orkesteria soimaan halutulla tavalla. Helpommin sanottu kuin tehty. Esimies on kovassa paikassa, eturintamalla, jossa lainalaisuudet eivät toimi aina kuten olisi toivottavaa.
Suomenkielestä ei löydy sopivaa synonyymia sanalle alainen. Saksankielen "mitarbeiter" tai ruotsinkielen "medarbetare" kuvaavat huomattavasti paremmin tämänpäivän tekemisen mallia. Yhdessä olemme enemmän. Alainen on jotenkin alentava, alentuva sen sijaan että 'medarbetare' tukisi joskus myös esimiestyötä. Joskus tuntuu, että esimies on likaämpäri, jonne voi kipata kaiken mahdollisen ylijäämän. Haloo ja hei. Esimieskin on ihminen. Yhdessätekeminen eksyy helposti hierarkian metsään.
Esimies vastaa tiiminsä toiminnasta, henkilöstöstä, päivittäistyön sujumisesta. Sen lisäksi hän osallistuu erilaisiin kehitysprojekteihin asiantuntijan roolissa. Hänellä voi olla perhe, pienet lapset, vanhenevat vanhemmat, sairautta, työttömyyttä tai mitä muuta tragediaa tahansa. Aivan samalla tavalla kuin hänen tiimiläisillään. Silti on jaksettava. Kannustaa, innostaa, huomioida, osata, rakastaa, välittää, huolehtia.Työstä, tiimiläisistä, perheestä, sukulaisista.
Vakava juttu.
7 kommenttia:
Olen vastikään jäänyt eläkkeelle. En lakkaa ihmettelemästä sitä, miten työ, joka vuosikymmeniksi täytti aikani ja intohimoni 110 -prosenttisesti, voi muuttua hetkessä muuksi. Se mikä oli tärkeintä, onkin haipuva savujuova.
Tulostavoitteiden nimissä poltetaan kynttilää väärin päin. Ennen sanottiin, ettei pidä pitää kynttilää (joilla tarkoitettiin osaamista, lahjakkuuksia jne. henkisiä arvoja) vakan alla, vaan kunkin kyvyt tulee nostaa yhteiseen käyttöön. Nyt palavalla kynttilällä, rahalla, poltetaan esimiehiä ja "alaisia" ja siinä saattaa varsinainen sisältö raapiintua.Totta kai rahan kloonaaminen on tärkeää, muttei suinkaan itseisarvo ja kaikkein tärkein kultavasikka.
Olen alainen-sanasta täsmälleen samaa mieltä. Se saa ihoni hehkumaan, sillä oikeudenmukaisuuden vaade kiljuu niin monen puolesta. Kyllä suomen kielessä sanalle tulisi löytää epähierarkkinen vastine.
Mutta toivon jaksamista! Täydellistä ihmistä ei ole luotukaan.
Kiitos paju, ei tosiaankaan täydellisiä ole missään! Jaksamistakin tarvitaan, aika hullunmyllyä tämä meno on. Mutta sen toinen puoli on kiinnostavuus, itsensä likoon laittaminen. Silti työehtosopimus on itse määriteltävä. Hullu paljon työtä tekee viisas pääsee vähemmällä. Eikä se tarkoita, että lusmuilis, vaan pitäisi kohtuudenrajat hyppysissään. :)
Esimies on aina puun ja kuoren välissä. Aivan jokaisella tasolla. Ja jokaisesta halutaan tehdä esimies, vaikka vuorollaan tiimiin. Se tarkoittaa puun ja kuoren väliä lähes kaikille.
Esimiehen tulisi osata puhua ja kommunikoida ja viestiä ja ymmärtää ja huomata ja vaikka mitä. Asioiden johtaminen ei ole enää johtamista vaan pitää johtaa ihmisiä, tunteita, arvoja jne...
Mukavaa :) eikös?
Kannattaa ottaa rauhallisesti. Niin kauan kun suoriutuu hommistaan, saa aina lisää. Se on palkitsemista :)
Olin 25 vuotta esimiehenä isossa yksikössä. Parasta työssä olivat ihmiset.
Selviydyin hyvin hommasta ja sain mukavaa palautetta sekä omalta esimieheltäni että alaisiltani (ei ole keksitty vielä sitä synonyymiä, eivät he oikein työtovereitakaan ole).
Silti olen tyytyväinen, että se ura loppui. Myöhemmin olen voinut tehdä muunlaista, itsenäistä ja luovaa työtä ja olen pitänyt siitä enemmän.
Isopeikko, nimenomaan ihmisten johtamista, ei asioiden.
Kiitos outolintu, mukava lukea kommenttisi. Minäkin pidän työstäni, mutta mieluusti voisin tehdä jotakin muuta, itsenäistä ja luovaa työtä.
Aiheeseen liittyen "The Devil wears Prada".
Sikuri, enpä ole vielä nähnyt filmiä.
Ei kai sentään ihan näin pahasti ole asiat työelämässä. :) Uskon ihmiseen, ihmisyyteen!
Lähetä kommentti