Yöviima pyörittää viiden asteen pakkasta
Unohdettua räsynukkea
Minä unohdun sivu sivulta syvemmälle, mielen metsään
Merkitysten takaa merkitysten taakse
Menin nukkumaan eilen klo 21.00. Heräsin 23.55. Nukahdin. Heräsin 00.53. Nukahdin. Heräsin 2.16. Nukahdin. Heräsin 3.40. Nukahdin. Heräsin 4.47. En enää nukahtanut. Mustan aamukahvin siivittämänä hiivin olohuoneeseen lukemaan kirjamessutuliaistani, Mirkka Rekolan runoja.
Kuuntelen nurkissa ujeltavaa tuulta.
Kuopukseni, silloin 4 vee, lausui päiväkodin juhlassa jännityksestä hameenhelmoja runonrytmiin rullaten:
"Tuuuuleeee navaaakasti, ytimiiiiin ja luuiihin asti"....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tuulee liikaa. Vieköhän tuuli unen pois?
*liikuttuu* :´)
Susupetal; tuuli ja kuu, työajatukset, mitkä lie...
Haavetar; joo, liikuttava esitys pikkuiseltani ;)
Voih, nuo päiväkodin kummallisella tavalla kyyneleen silmiin nostavat hetket ovat jo niin kaukana takana (L,12v) ja niin pian taas edessä (M, 1.8v). Sinullakin on tuollainen "mielenkiintoinen" unirytmi. Otan osaa
Niin ovat kaukana takana. Tuo nelivuotias kuopukseni on nyt 28! Lapset ne vaan vanhenevat, ei äidit :)
Lähetä kommentti