torstaina, tammikuuta 11, 2007
Resitantteja
"Äiti, tehdään taas Vappuna niitä resitantteja", pyysi alle kymmenvuotias esikoiseni.
"Tehdään vaan", sanoin.
Perhosten ja lumitähtien muotoiset rosetit olivat osa meidän perheen Vappu-traditiota. Tomusokerilla kuorrutettuina.
No, nyt on vasta tammikuu. Ja mitä sitten. Voisihan 'resitantteja' paistella talvellakin.
Mitä? Häh?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Noita samoja meilläkin aikanaan tehtiin. Nopeampia kuin munkin, mutta yhtä hyviä.
Täytyi oikein katsoa sanakirjasta. Mitä löysin? Resistanssin eli pätövastuksen. Resistenssin eli vastustuskyvyn. Ei taida kukaan, edes resitentti, tulla resistentiksi roseteille, jotka lienevät munkkien sukua.
Joskus tekee mieli viettää kesällä joulua ja valvoa yöllä ja lukea kirja lopusta alkuun ja heittää kärrynpyöriä mutta luikahtaa ulos oravanpyörästä ja pistää leivän päälle suklaalevy.
Jatkoksi: iliman muuta resitantit tirisemään tammikuun päiväkahville. Kannatan.
Olen joka pääsiäinen miettinyt syödessäni pashaa, että kun tämä on niin hyvää ja ihanaa, niin miksi en tee tätä muulloin?
Pitäisi repäistä!
Rosetteja pöytään, niin resistentti katoaa!
Ilman muuta tirisyttämään - tulee lämminkin siinä samalla ,D Ja kivaa puuhaa...
Hih tuota Pajun kommenttia! :D
Rosetteja en ole ikinä tehnyt, mutta kylläkin simaa tammikuussa. ;) (Kun kerran ostoslistassa oli sitruunoita. - Kun niin kirjoitin. -- Ja kun piti saada siemeniä multaan.)
((Ja nyt tekee mieli munkkeja, vanilja- ja omppusosetäytteellä... Laskiaispulla mantelitäytteellä kävisi myös mitä mainioimmin.))
Hauskaa ja maukasta oloeloiloa!
Kiitos hauskoista kommenteista,
maijamuru,
helanes,
paju,
susupetal,
polgara,
haavetar!
Aina löytyy hyviä syitä kiepauttaa elämää ylösalaisin, tehdä totutusta poikkeamisia! Eläköön luovuus ja huumorintaju!
Lähetä kommentti