Ystävä sä lapsien

Tyttäreni, 13. maaliskuuta 29-vuotias kuopus ja 13. tammikuuta, ensi launtaina, 31- vuotissyntymäpäiviään viettävä esikoiseni olivat illallisella lauantaina kahden ystävättärensä kanssa. Ystävykset ovat suurinpiirtein samanikäisiä, jo kouluvuosilta tuttuja, ihania ihmisiä. Monet Juhannukset ja kesäiset viikonloput olemme viettäneet menneinä vuosina entisessä kesäpaikassani, vanhan maalaistalon pihapiirissä.

Pihassa oli iso 1700-luvulla rakennettu, sittemmin autioitunut talo ja sen kesärakennus, johon Tildat ja Olgat aikanaan muuttivat pihan toiselle puolelle kesää viettämään. Vuonna 1934 rakennetun tiilinavetan ja hyyskän takana solisi ja kohisi jokimainen puro, jonka varrella oli lempeät löylyt sihistävä sauna. Puron virtauksessa saattoi käydä pulahtamassa ja viilentämässä saunan lämpöä. Koivuvihtojen tuoksu, kynttilöiden valo, lyhtyjen loimu tekivät saunailloista ikimuistoiset. Valtavat koiranputkipensaikot reunustivat alku- ja keskikesällä saunapolkua navetan takana, jonka takaisessa puronrannassa oli myös astioiden tiskauspaikka.

Pihakujaa reunusti kaksi vanhaa, jättimäistä kuusivanhusta ja avara piha punamultaisine luhtiaittoineen oli täynnä valkoapilan vahvaa tuoksua. Ja myös kimalaisia, jotka pisteliäästi puolustivat olinpaikkaansa, jos satuit juoksentelemaan paljain varpain matalassa tuoksuvassa apilikossa saunarantaan tai liiterille puita hakemaan. Ihania muistoja menneiltä vuosilta.

Tytöt tulivat sovittuun aikaan. Ruokamenyy oli hieman sekalainen ja kasvisvoittoinen, toivomukset huomioiden. Uunissa gratinoitui tomaatti-mozzarella-kesäkurpitsa-paistos timjamisessa tomaattikastikkeessa, tonnikalatortillat vihanneksineen kypsyivät mozzarellajuustoraasteen ja kerman alla meheviksi, ja ruodottomasta Norjan lohifileestä tekemäni "lohiboston"-vuoka oli saanut sisuksiinsa tujauksen juoksevaa hunajaa, tuoretta basilikasilppua, suolaa ja pippuria sekä parmesan-juustolastuja. Jälkiruokana oli miehen tekemää mustaherukka-mustikka-kiisseliä kermavaahdon kera. Täyteläistä ja maukasta vatsan keventäjää?

Loppuillasta keitimme mustaa kahvia, jonka palanpainikkeena oli musta suklaa. Se joka kahvista ja suklaasta ylipäätään pitää.

Lapset ja lasten ystävät ovat liikuttavia. Todellisia ystäviä, joiden kanssa on arvokasta jakaa ajatuksia, tuntea läheisyyden voima, onnelliset yhdessäolon hetket.

Oli yli puolenyön kun saatoimme neljä kaunotarta tilattuun taksiin, joka vei yksi toisensa perään Välskärinkadulle, Annankadulle, Fredalle ja Torkkelinmäkeen.

Rakkaita Ihmisiä. Oman tiensä kulkijoita.

************

Sitten tuli eilinen, maanantai ja vanhemman siskoni tyttö tuli käymään. Aivan ihana Ihminen, sosiologiaa Rovaniemellä lukeva, luova persoonallisuus. Kynttilöidenvalossa ja oranssia kevättä hehkuvien tulppaanien tuoksussa söimme arkisen aterian; Wallenbergin jauhelihapihvejä kerma-pippurikastikkeessa ja jauhoisia, mutta maukkaita perunoita, salaattia ja samaa mustaherukkakiisseliä, jota viikonlopusta oli jäänyt kattilanpohjalle. Ruoka ei ollut tärkeintä, vaan kohtaaminen. Nuoren ihmisen ajatukset, elämän mysteeriot, läheisyyden ja rakkauden merkitys. Muistelimme vuosien takaisia kohtaamisia Lönnrotinkadulla, jossa olin hänelle, silloin 16-vuotiaalle elämääopettelevalle, olemassa. Arvostan näitä ystävyyksiä. Monenlaisia, täyteläisiä, merkityksellisiä.

Kiitos Rakkaat Lapset ja lasten Ystävät!