Muutamissa blogeissa on keskusteltu mikä on hyvää kirjallisuutta, lukemisen laatua.
Hyvää tai huonoa. Roskaa tai laatua.
Kuka lukunautinnon määrittää ellei lukija itse?
Menemättä syvällisempään analyysiin, koska olen yksilökokemuksen kannattaja, kirjoitan muistiin mielleyhtymän, joka nyt, aamuisessa kuunvalossa tulee ajatuksiini:
Roskakirjallisuus ja roskaruoka.
Laatukirjallisuus ja gourmet?
Fastfood or slowfood?
Kuka määrittää ellei syöjä tai lukija itse?
Onko niin, että maailmamenon pinnallistumisen ja rahan ahneuteen perustuvan tehokkuusvaatimusten lisääntymisen myötä ihmiset laumoittuvat? Uskovat medioiden suoltamiin "totuuksiin" ja laumoittuvat huomaamattaan? Ajanpuuteko juoksuttaa kansaa pikaruokaloihin?
Miksi tuotetaan pikaruokaa? Suuri yleisö näyttää nauttivan hampurilaisista, ranskanperunoista, makkarahodareista, saarioistenpizzoista ja muista valmiseineksistä. Miksi ihmiset ihannoivat laihuutta ja nuoruutta? Olemmeko tyhmiä vai ajattelemattomia?
Niin paljon on pahaa maailmassa: makkara- ja tupakkatehtaat. Ihmiset ajetaan nurkkaan ylilihavuuden tai tupakoinnin vuoksi. Pekka Puskan sojottava sormi ei saa tätä maailmaa paremmaksi. Syöpää tuntuu olevan joka toisella nykyään. Tupakoi tai ei. Ylilihavuuteen haetaan ratkaisua kuumeisesti.
Mutta maailmalla saavat sodat jatkua ja ihmisten tappaminen miinoilla tai pyssyillä on luvallista, jopa suotavaa. Ilmastonmuutoksesta hyristään kuin ompeluseurassa, mutta amerikanpresidentti sortuu neukkumaiseen johtamiseen kieltämällä tutkijoita tuomasta päivän valoon asioita jotka olisivat 'maailmanherruudelle' haitaksi.
Niin paljon on hyvää pahassa maailmassa: jokaisella on sielunelämä, päänsisäinen arvomaailma, tunteet ja järki. Toisilla enemmän toisilla vähemmän. Mutta on.
Ahneimmatkaan markkinavoimat eivät pääse henkisen pääomani osingoille. Oman pääoman tuotto on sisäsyntyistä ja vain minusta itsestäni riippuu, paljonko korkoa korolle kertyy. Minulle vähäkin on paljon. Jollekin toiselle mikään ei ole riittävästi.
Luen mitä luen, ajattelen mitä ajattelen. Sehän on minun asiani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Lukemisen laatukin vaihtelee, elämän- ja mielentilanteen mukaan.
Niin, on hyvää huonoa kirjallisuutta ja huonoa huonoa kirjallisuutta. En kyllä vertaisi pikaruokaan. Siis minä en. Luen kaiken, minkä käsiini saan. Pääasia, että on jotain luettavaa, hätätilassa siis jopa erittäin huonokin kirjallisuus on parempaa kuin ei mitään (aivan kuin nälkäkuoleman partaalla suostuisin pitkin hampain syömään mäkkärissä...). Vain hyvin subjektiivinen mielipiteeni siis ,D
Hyvä, Sivuaskel! Hyvää ja oikeaan osuvaa pohdintaa. Tartuit oivaan moraaliseen ongelmaan. Kärjistettynä: miksi lihavuus on suurempi vääryys kuin sodissa tappaminen?
Niin totta: itse on itselleen lukemisestaan "vastuussa".
Monelle lukeminen on hyvin henkilökohtainen päänsisäinen tapahtuma ja joku arka lukutoukka (onko semmoinen laji olemassa) kokee itsensä alastomaksi, kun alkaa istuttaa lukuelämystään muiden kokemuksiin. Käykö niin, että mielipiteiden tulvassa pukee päälleen keisarin uudet vaatteet, vaikkei tahtoisi. Tai on muuttuu kameleontiksi. Saa olla "lujana", että pysyy omille lukuelämyksilleen uskollisena sen jälkeen kun on kylliksi muiden mielipiteitä kuunnellut.
Olla arvomaailmalleen uskollinen. Lukea mitä lukee. Kokea mitä kokee. Kiitos vahvistuksesta!
Ajattelen, että lukukokemus on yhtä aikaa sekä äärimmäisen yksilöllinen että jotain yleispätevää, ihmisille yhteistä sisältävä. Voin kertoa tai olla kertomatta mikä minua miellyttää ja miksi. Ei sen tarvitse sitoa kenenkään muun mieltymyksiä!
Mikaan ei riita ihmiselle, jolla kaikkea on...henkista paaomaa (mista se sitten muotoutuukin) ei onneksi voi mitata rahassa, eika sita tarvitse edes mitata. Tyytyvaisyys, realistisuus. Carpe diem!
Hallatar, niin juuri, mieliala jos mikä vaikuttaa lukukokemuksiimme ja valintoihimmekin.
Polgara, minäkin luen vaikka VR:n aikatauluja, jos niikseen. Roskaa on mielestäni asioiden yleistäminen, ylipäätään määrittäminen mikä on hyvää ja huonoa. Olipa nyt kyseessä kirjat tai ruoka. Mäkkäri on hyvä vaihtoehto vaikka ei niin nälkä oliskaan. Jokainen valitsee itse mitä lukemista lainaa tai ostaa. Tai jättääkö lukemisen kokonaan muiden nautinnoksi.
Tuima, maailman moraali on niin moninainen että sen määritteleminen on mahdotonta. Ei ole mustaa eikä valkoista pelkästään. Luojan kiitos.
Paju, lukuelämystä on oikeastaan turha ruveta mielipiteillä sotkemaan. Elämys on elämys, jokaiselle omansa. En pidä yleistämisestä ja "valtavirta"-ajattelusta.
Ellinoora, kiitos visiitistä. "Ei sen tarvitse sitoa kenenkään muun mieltymyksiä!" Hyvin sanottu!
Paula, niinpä. Carpe diem!
Lähetä kommentti