Mies juo punaista maitoa.
Sitä Valion täysmaitoa, helmjölkiä.
Minä en, mutta olen iloinen
voidessani lueskella maitopurkin kyljestä
Bo Carpelanin runoja!
Nyt puolillaan olevan purkin kyljessä
on muisto kouluvuosilta:
"Juon koulussa maitoa.
Kaikkialla
kaikuvat äänet.
Ulkona
sataa valkoista lunta.
Maito ja lumi
lohduttavat
kuin olisi
kotona."
Täysmaidossa on taikaa. Kiitos Carpelanin.
Sitä Valion täysmaitoa, helmjölkiä.
Minä en, mutta olen iloinen
voidessani lueskella maitopurkin kyljestä
Bo Carpelanin runoja!
Nyt puolillaan olevan purkin kyljessä
on muisto kouluvuosilta:
"Juon koulussa maitoa.
Kaikkialla
kaikuvat äänet.
Ulkona
sataa valkoista lunta.
Maito ja lumi
lohduttavat
kuin olisi
kotona."
Täysmaidossa on taikaa. Kiitos Carpelanin.
5 kommenttia:
Kiitos runosta!
Meillä kun juodaan vain laktoositonta, niin jäämme maitopurkkirunoista paitsi. Ensi kauppareissulla voisin kyllä hypistellä ja lueskella sekä nautiskella...
Kiva kun runo on päästetty irti: se elää maitopurkissa, junan seinällä, bussin selkänojassa. Osuu silmiin ja vaikuttaa sydämeen. Elävöittää arjen.
Ikkunaani voisin liimata Eeva Kilven runon (likaiset kun ovat):
"Tänään pesen ikkunan."
Vai oliko peräti monikossa: ikkunat.
Haavetar, niin, voihan niitä lueskella maitohyllyilläkin :) Mukava idea Valiolta.
Paju, niin juuri, elävöittää arjen. Pieniä ilonhetkiä.
Haavetar olikin jo kommentoinut puolestani. Siis tasa-arvoa puuttuu tässäkin asiassa- :)
Liisa, "Ei oikeutta maassa saa, jos itse sit'ei hanki"... Kiintoisaa, miksi juuri punaiseen maitoon on präntätty nuo runot! Niin kuitenkin on. Teen viikonloppuna yhdestä purkillisesta mummon makoisaa pannukakkua...pellin pohjalle voisulaa ja taikina päälle. On muuten herkullista.
Lähetä kommentti