Mies toi tänään maljakollisen narsisseja.
Ja toisen maljakollisen ruusuja.
RAKASTAN.
RAKASTAN.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
▼
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
- ► maaliskuuta (29)
-
▼
helmikuuta
(27)
- Kalevaladagen - på sätt och vis
- Kuvia. Mielikuvia.
- Kotona otona - rap music
- Ajatusteni tyngät
- Fiiliksiä
- Kliivian yllätys
- Vuosi lisää
- Jääsydän
- Piilosydän
- Mielenliikkeitä
- Kaipaus
- Torstai on toivoa täynnä
- Mistä tunnet sä Ystävän?
- Arki soljuu, soljuaa
- Narsisseja ja ruusuja
- Pakkasukon narinaa
- Piikkarit
- Pankki josta ei saa rahaa
- Maitopurkkirunous
- Pöpperössä
- Lintukodossa
- Jääsilmu
- Terveiset mökiltä
- Muu maa mustikka
- Ei oo heleppoo
- Aamun ajatus
- Fast or slow?
- ► tammikuuta (31)
-
►
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
9 kommenttia:
Upeat kuvat! Sinä se kyllä osaat... Sekä kirjoittaa että kuvata.
Narsisseja JA ruusuja! Vau.
Onnea.
Kiitos allyalias! Kukat ovat kauniita. Aina.
Susupetal, vau vau! Ei minulla ole nimpparia eikä synttäriä tänään. On vain arkinen, työntäyteinen maanantai. Kukat = miehen ihana ajatus, loivat juhlan keskelle arkea!
Ensin silmä ihastui narsissiin ja ajatteli onnenne puolesta: tässä rakkaus, ylittämätön, mutta sehän olikin vasta portti ja "esileikki" ruusutarhaan, täyttymykseen ;)
Arjen ruusu vaikuttavin.
OOO!
Ihmeellinen mies!
Mutta takuulla on ihmeellinen nainenkin,
kun mies tuo kukkia... ;D
Hänkin rakastaa. Valentine´s vasta tulossa...
Paju, kiitos. Työ vie liian paljon. Mutta sitäkin ihanammalta tuntuu illan lyhyet hetket. Ja nuo kukat - ne todella sävähdyttävät. Onni on monenlaista, kun vain kulkee aistit avoimena.
Huomasin että blogiisi pääsee vain salasanalla. Jokin syy siihenkin on olemassa. On kuin jotain puuttuisi...
Mies on uniikkitapaus :) Kukat ovat yhteinen ilo keittiö- ja työpöydän nurkalla.
Liisa, niin rakastaa. Olisi pitänyt kirjoittaa loppuun, että RAKASTAMME. Meillehän ne kukat olivat.
Hallatar, tuo keskimmäinen kiitokseni oli sinulle, vaikka nimi oli jäänyt pois. :)
Kukat ovat kauniita mutta sitäkin enemmän ihailen näitä ottamiasi kuvia, aivankuin ammattilaisenottamia! Tai mistä mie tiedän ettet olisikin sellainen:)
Lähetä kommentti