Kirjoitin pari viikkoa sitten Otosta, joka hotkaisi pankkikorttini. Puolentoista viikon jälkeen sain sen postissa kotiini, mutta tunnusluvun saaminen kestää vielä. Huhhuh. Luulisi nykyajan tekniikalla tämänkin sujuvan jouhevammin mutta ei.
Kun rahaa ei saa seinästä, ajoitin tiistaina töistäpaluun niin että ehtisin pankkiin rahaa hakemaan. Tarkemmin kelloa katsomatta astelin pankkiin, jonka ovet olivat auki ja asiakkaitakin näytti jonottavan tuoleissaan. Etsin vuoronumero-koneita pankkisalin molemmista päistä - turhaan. Kysyin asiakkaattomalta rouvalta mistä voin ottaa vuoronumeron.
- Mihin palveluihin olisitte jonottamassa? kysyi rouva.
- Kassapalveluihin, kun pitäisi saada rahaa. Automaatti imaisi muutama viikko sitten korttini tuohon vastapäiseen seinään, selitin.
- Voi, kun kassapalveluita saa vain 16.30 asti, tokaisi rouva.
- No mistäs minä sen olisin tiennyt, kun niin harvoin joutuu pankissa asioimaan, nyrpistelin.
- Nii-in, eipä sitä tosiaan osaa tietää jos harvakseltaan pankissa asioi, jatkoi rouva sen enempää pahoittelematta ja laski katseensa papereihinsa jatkaakseen työtään.
Tunsin itseni idiootiksi. Seison pankissa, josta ei saa käteistä rahaa vaikka pankki on auki. Tämähän tuntuu kyykyttämiseltä. Pääni sisällä harmistus ja kiukku paisuivat kuin pullataikina astellessani kipakasti ulos pankista pakkaseen.
No, oma vikahan tämä, että törkin väärää tunnuslukua Otolle, joka lopulta kyllästyi ja hotkaisi kortin. Mutta että sen palautuminen kestää viikkoja, tunnusluvun saaminen toisen mokoman.
Onneksi minulla on mies. Muuten olisin täysin pulassa.
Tällä hetkellä pärjään kyllä, kun sain viime viikolla kortin, jolla voin tehdä ostoksia, mutta käteistä en edelleenkään saa nyhdettyä seinistä. Tunnusluvut ovat varmasti jo matkalla postiin....
Luulenpa, että vihdoin hankin minulle usein tyrkytetyn Mastercard Goldin.
O tempora, o mores - oi aikoja oi tapoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Onko nykytekniikka renki vai isanta?
Ouluun tuli vuosi takaperin opiskelemaan srilankalainen poika. Pojalla oli tullessaan käteisenä, dollareina, vuoden rahat, jotka pankissa neuvottiin vaihtamaan euroiksi ja avaamaan niille tili. Se tapahtui keskustassa. Kun tililtä sitten piti nostaa rahaa, ilmeni, ettei Yliopiston lähin palvelupiste lainkaan käsitellyt rahaa. Pojalle piti lainata rahat, jotta hän pääsi Linnanmaalta keskustaan nostamaan käteistä uudelta tililtään.
Uskomatonta! Samaten Jussin kertomus. Voisi luulla urbaanilegendaksi...
Kyykyttämistähän tämä on. Olisikohan jo tilausta palvelevalle pankille? Elikkä jos joku tietää pankin jossa palvellaan vielä asiakasta ja asiakas on kaikkein tärkein ,niin kertokoon.
Vaihdetaan pankki palvelevaan!
Paula, nykytekniikka lienee isäntä ilman emäntää.
Jussi, voi poikaparkaa. Eihän sitä osaa edes ajatella etteikö käteistä rahaa voi saada mistä tahansa pankin konttorista. Muoviraha kukkarossa on surullinen ja kalpea aavistus siitä violetin sinisestä "Snellusta", jota joskus lapsena näki isän lompakossa vilahtavan... :)
Haavetar, niin on - uskomatonta, mutta urbaanilegenda on tositarinaa sana sanalta. Blääh.
Kiitos Alastalo, ei kai se vaihtamalla parane. Pitää vain yrittää hoitaa jutut siten, ettei tarvitse pankkia kuin verkossa. Connecting people. Simply The Best!
Olipahan palvelua, sano! Minäkin kannatan palvelevan pankin perustamista tahi jo valmiin löytämistä, onkohan semmoista? Kyllä minäkin olen pulassa noiden pankkikorttien kanssa kun muisti pätkii eikä sitä tunnuslukua saa mihinkään ylöskirjoittaa...
Tarina on kuin kummitusjuttu. Tai kauhuskenaario. Mitä törmäyskursseja joudumme vielä käymään, jotta vastaavat ovat silkkaa historiaa. Toivonpa totisesti, että historia tulee pian...
Salka, tästäpä opin, että laitoin salakoodilla tunnusluvun hyvään muistipaikkaan, josta löytyy jos rupee pätkimään :)
Paju, kieltämättä tuntui hoopolta kokea tuokin. Tänään sain tunnusluvun ja nyt siis taas kaikki kunnossa.
Tunnuslukuja on joka masiinaan omansa, työssä ja kotona, automaateilla. Ja kun pää on sama kesät talvet, niin voi käydä näin.
Minä harmittelen lähinnä sitä pankkirouvan kohtaloa. Ne "otot" vei aikoinaan monen monta oikeaa työpaikkaa. Ovat nyttemmin nekin kuulemma niin kallispalkkaisia koneita, että jo vuosia niitäkin on vähennetty monen monesta paikasta.
Toinen kummitus ovat "kylmät bensa-asemat". Odotan kauhulla aikaa, jolloin joudun sellaisen "asiakkaaksi". Vielä en ole käyttänyt kertaakaan vaan harrastan "miehitettyjä asemia".
uusmaalainen
Lähetä kommentti