Eilen oli tiistai.
Työpäivä oli täyteläinen, mutta pää ei toiminut toivotulla tavalla. Lähdin kotiin klo 17 viluisena, kurkku niin kipeänä, että jokainen nielaisu oli liikaa. Nuha tirskahteli pääkopasta ja epämääräinen särky juohi jäsenissä.
Kääriydyin kahteen villapaitaan ja lämpimiin housuihin, vedin harmaat villasukat jalkoihin ja pujahdin sorsien höyhenillä täytetyn punaisen täkin alle. Laitoin vielä lämpötyynyn hartioiden alle. Toppauksista huolimatta vilunväreet tutisuttivat läpi kehon.
Otin viereeni Haavetaren vinkittämän kirjan , jonka ostin alennusmyynnistä ja jota olen lueskellut tarina tarinalta. Kiehtova kirja. Saaristolaisnaisten elämänkohtaloita, ilojen ja surujen muistoja ankarissa oloissa Suomenlahdelta Jäämerelle. Puhutteleva, pysähdyttävä.
En saanut kirjaa edes avatuksi kun autuas lämpö vei kyselemättä unenhämärään. Antauduin. Voimattomana vajosin syvemmälle ja syvemmälle. Yöllä heräsin klo 2, mutta jatkoin unia aamuviiteen.
Nyt pää on kuin kivisäkki.
Jospa se siitä kevenisi kun pian sujahdan pakkasaamuun ja töihin.
Työpäivä oli täyteläinen, mutta pää ei toiminut toivotulla tavalla. Lähdin kotiin klo 17 viluisena, kurkku niin kipeänä, että jokainen nielaisu oli liikaa. Nuha tirskahteli pääkopasta ja epämääräinen särky juohi jäsenissä.
Kääriydyin kahteen villapaitaan ja lämpimiin housuihin, vedin harmaat villasukat jalkoihin ja pujahdin sorsien höyhenillä täytetyn punaisen täkin alle. Laitoin vielä lämpötyynyn hartioiden alle. Toppauksista huolimatta vilunväreet tutisuttivat läpi kehon.
Otin viereeni Haavetaren vinkittämän kirjan , jonka ostin alennusmyynnistä ja jota olen lueskellut tarina tarinalta. Kiehtova kirja. Saaristolaisnaisten elämänkohtaloita, ilojen ja surujen muistoja ankarissa oloissa Suomenlahdelta Jäämerelle. Puhutteleva, pysähdyttävä.
En saanut kirjaa edes avatuksi kun autuas lämpö vei kyselemättä unenhämärään. Antauduin. Voimattomana vajosin syvemmälle ja syvemmälle. Yöllä heräsin klo 2, mutta jatkoin unia aamuviiteen.
Nyt pää on kuin kivisäkki.
Jospa se siitä kevenisi kun pian sujahdan pakkasaamuun ja töihin.
8 kommenttia:
Paranemisia. Äkillinen pakastuminen taitaa kaataa meitä sänkyyn ihan urakalla.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme... Lastenlaululla houkuttelen jäämään kotiin ja ryömimään peiton alle pois pakkasesta ja puhurista ;)
Minäkin puhun levon ja hellimisen puolesta!
Pikaista, mutta rauhaisaa paranemista!
((Ja pyrin nyt sanomaan painokkaasti, en suinkaan huutaen.))
Yritä jaksaa! Muista kuuma juoma ja mielellään lepoa.
Töihin...?
Sairaana pitää levätä. Pitää huolta itsestään.
Kiitos Allyalias toivotuksista. Äkillistä tää kyllä on, mutta tuntuu että joka toisella sama vaiva. Yritetään juoda kuumaa ja pitää pää kylmänä :)
Paju, niin olisi paras lääke pelkkä lepo, mutta tänään oli mentävä töihin niiskuttamaan. Kyse ei ole korvaamattomuusharhasta, siis siitä että jos laitat sormen vesilasiin, niin jääkö jälki. Ei jää. En leiki sankaria.
Osaatko sinä, Haavetar huutaakin!!?? Rauhaisa paraneminen - sii o soo - ei ainakaan vielä tänään onnistunut. :)
Tuima, kuumaa mustaherukkamehua olen juonut, jopa auttoikin. Mutta lepoa ei ole riittävästi, vaikka nukuinbkin lähestulkoon 11 tuntia eilisillasta aamuviiteen.
Susupetal, olet just niin oikeassa. Sairaana pitää levätä. Mutta ei se aina onnistu niinku haluais.
(Osaan ja oi kuule, se on tarkoin varjeltu salaisuuteni. ;))
Hyvä se on huutamisenkin taito, varsinkin kun se on tarkoin varjeltu salaisuus ! :)
Lähetä kommentti