Kuopukseni 29. syntymäpäivä on huomenna.Hän sai nimekseen äitini nimet. Jälkimmäinen puhuttelunimenä, kuten äidillänikin, joka synnytti minut toukokuussa, omana syntymäpäivänään.
13.3.1978 oli tiistai.
Kätilöopiston lääkäri asteli synnytyssaliin ja totesi iloisesti: No niin, laitetaan nyt se tyttö syntymään! Miten niin tyttö, kysyin. No, kyllä se tyttö on kun on niin sironsorttinen. Oikeassa oli. Klo 11.05 syntyi 49 cm pitkä ja 3360 gr painava Elämä. Yhdeksänpisteen tummakutrinen nappisilmä putkahti maailmaan, lepäsi hetken vatsani päällä. 22-vuotias äiti ja muutaman minuutin ikäinen tytär itkivät molemmat. Minä onnesta, helpotuksesta, kiitollisuudesta ja tytär lienee itkenyt ihmetyksestä mihin oli joutunut. Elämän Ihmeen edessä molemmat.
Raukea kiitollisuus hiljaisessa huoneessa. Ikkunan takana oli tiheää ja hiljalleen leijuvaa lumisadetta. Pehmeässä lumen valossa oli pienen tytöntylleröisen onnellista aloittaa elämäntaipaleensa.
Onnea sinä tarvitset ja Rakkautta,
enemmän kuin mitään muuta.
Halaavia käsivarsia. Syliä.
Anteeksiantoa, voimia ja viisautta.
Lämpöä ja huumoria.
Halauksia ja rutistuksia.
Kevään valosta syntyy aina uutta elämää.
Rakastan Sinua.
Tyttöni mun.
enemmän kuin mitään muuta.
Halaavia käsivarsia. Syliä.
Anteeksiantoa, voimia ja viisautta.
Lämpöä ja huumoria.
Halauksia ja rutistuksia.
Kevään valosta syntyy aina uutta elämää.
Rakastan Sinua.
Tyttöni mun.
15 kommenttia:
Ihana tarina.
Ihana tarina.
Elämä, ihme ihanainen!
Niinpä. Siellä Kätilöopistolla minäkin esikoisen synnytin, vuosi oli 1973. Ja elokuun viimeinen päivä.
Odotusaika oli 23-vuotiaalle raskas: maaliskuun 12. päivänä 1973 äitini kuoli (tämä päivä, 34 vuotta sitten).
Muistelusi saa minut muistamaan...
Äidissäsi sinä, sinussa tyttäresi.
Onnea tyttärelle,
onnea elämälle!
Onnea äidille ja tyttärelle.
Kiitos,
Marikki
Vaskivarpoja,
Paju ja Tuimna!
Elämänonnea ja onnea elämään. Sitä me kaikki tarvitsemme.
Onnea äidille ja tyttärelle! Se on kyllä hetkellinen helpotus, kun saa lapsen synnytettyä. Mutta siitä se koko homma ja kasvatustyö vasta alkaakin. Onneksi se on palkitsevaa puuhaa :)
:´) Onnea äidille ja tyttärelle!
Kevään lapsi! Onnittelut! Kevään lapsi siis itsekin.
Onnittelut äidille ja tyttärelle!
Allyalias, just niin se on, kasvatus, tiedostettu tai tiedostamaton, alkaa vasta kun syntyminen on tapahtunut. Vanha kansa sanoo, että mitä isommat lapset sen suuremmat murheet. Sekin pitää paikkansa. Ja varmasti myös toisinpäin. Kyllä nöyränä saa äiti elää tämän kasvatusasian kanssa. Ei sitä aina ole onnistunut, mutta tärkeintä on välittäminen, läsnbäolo, rakastaminen. Vai onko se hyväksymistä?
Kiitos, Haavetar. Onnellinen päivä tämä on äidillekin.
Liisa, kevään lapsia, kevään äitejä. Siitäkin olen onnellinen.
Kiitos, Salka! On ihana seurata aikuisten lasten elämää ja huomata, että vaikka olisin ysikymppinen, seitsenkymppinen lapseni on lapsi. Tai voihan se sitten olla jo toisinkinpäin :)
Onnea äidille ja tyttärelle.
Onneksi meillä on muistot, jotka aika siloittelee silkoisiksi.
Unohtaa sen kivun, mikä elämän antamiseen liittyy.
Meillä oltiin tuohon aikaan jo vuoden vanhoja! Ja ankarassa vatsataudissa!
Kiitos, Obeesia!
Minulla olivat molemmat syntymät "helppoja" ja siitäkin saan olla kiitollinen. Hyvät muistot, joita aika ei ole siloitellut silkoisiksi. Ei pitkää odotusta, ei työlästä tai uuvuttavaa. Ehkä se johtui nuoruudestani, olinhan vasta 20 ja 22 kun tytöt syntyivät.
kauniisti kirjoitettu naisen elämän tähtihetkestä
vaistomaisesti palasi omat synnytyskokemukset mieleen....
onnitteluja lähettelee M.I.Ellekin
Kiitos M.I.Elle!
Tähtihetki, hetket. Elämä on.
Lähetä kommentti