Mutta "Mökkipiruun" voi luottaa kuin hirsiseinään, jonka kyljestä se on syntynyt ja jonka kyljessä se kyhnyttää koko pitkän elämänsä. Se tietää tärkeän tehtävänsä. Sen tuijottava katse pysäyttää ja vänkyräinen, mutta tarkkavainuinen nenä nuuhkii kyllä kulkurit jo kaukaa:
Olimme sen verran väsähtäneitä rankan työviikon jälkeen, että olemisen sietämätön keveys tuntui kehossa parhaalta. Sää suosi ulkoilemaan ja kävelimme isonselän puolelle venerantaan. Pilviharmaata maisemaa valaisi lumi, silmille pehmeänä. Kevät kurkisteli jo auratun tien uumenista. Roudan alta pilkisteli vihreitä ruohotupsuja, jotka olivat unohtuneet sinne unelmoimaan paremmista ajoista.
Palasimme tupaan ja "gourmeilimme" iltaruuaksi kaukaa uinutta kalaa. Tämä "herra Pangasius" Vietnamista oli meille tuttu ennestään. Yksinkertaisin keinoin paistoimme puolitetut fileet pannulla ja nautimme eksoottisen pitkämatkalaisen suomalaisittain tilli-kananmuna-kermakastikkeella. Kulttuurien kohtaaminen oli sopuisaa ja maukasta.
Pihalinnut ruokailivat omia sapuskoitaan. Ne viihtyvät pitenevissä illoissa ja kevääntuoksu on saanut jo selvästi uutta vipellystä niiden pyrstösulkiin ja kujeilevaa kujerrusta laulunsäkeisiin.
12 kommenttia:
Olipa mukava käydä kanssasi mökillä. Vauhti oli minulle sopivan donimainen. :)
Tuollaisesta elämisestä minäkin nautin!
Mökkipiru oli pirullisen näköinen. Jos olisi mökki, hommaisin sellaisen itselleni.
Ihana reissu! =)
Upea mökkipiru! =)))
Kiitos, Liisa, Don on mielenmukainen!
Obeesia, kiitos, pieniä pyrähdyksiä, pyristelyjä, mutta todella merkittäviä levon ja olennaisen ymmärtämisen hetkiä.
Jussi, Mökkipiru on miltä näyttää. Mies,joka mökin rakensi, puhalsi siihen hengen ja luulenpa että elää ainakin sen minkä seinäkin - kymmeniä, peräti satoja harmaantuneita vuosia. :)
Kiitos, Hallatar. Upea se oli, reissu. Reissussa ei aina rähjäänny, vaan siellä voi virkistyäkin. :)
Niin on, ja sielukas, Elvenroot! Kiitos visiitistä myös.
En ole koskaan ennen nähnyt tuollaista mökkipirua... Kiehtova ajatus, mökin suojelija...
Aivan hurmaava mökkipiru!
Kiitos kun pääsin tekstisi myötä mökkeilemään.
Silumiini, mökinsuojelija se on vaikka piruksi nimetty :).
Haavetar, minutkin tuo sarvipää on hurmannut heti ensinäkemältä. Hyvästelemme sen aina mökiltä lähtiessämme nenää nipistämällä ja poskea silittämällä. :)
Pelottavan näköinen on Mökkipiru, lienee tarkoituskin, jos tehtävä on karkottaa ei-toivotut ihmiset...
Ihana mökkireissu teillä!
Salka, pelottava tai ainakin pirullisen yrmeä se on; eihän se muuten voisi virkaansa hoitaa :)
Voi kuinka eksyikin sivuillesi mökkipiru... etsin googlen kautta pangasius-kalasta tietoa.
ja yöhetkeni päättää ihana Schubertin serenadi.
Kiitos musiikkista, ja upeita mökkihetkiä.
Lähetä kommentti