Viime kesän hehkeä kaunotar....
....on alkanut päivä päivältämuistuttaa emäntäänsä.
Kärsimyskukka kärsii.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
▼
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
-
▼
maaliskuuta
(29)
- Kettumainen kohtalo
- Oi,Venus minkä teit
- Yöllinen kepponen
- Risuaitaa
- Citius, altius, fortius
- Viikonloppu kuvina
- Pajun syntymäpäivähaaste
- Simply the Best
- Mieli
- Oma kieli, oma mieli
- Kotiinpaluu
- Merenneidon kaupunkiin
- Olen olemassa, kevät minussa
- yksi kaksi kolme - kuuluuko
- Yölinnun laulu korvissani...
- Maitopurkki
- 13.3.78 oli tiistai
- Aurinko paistaa risukasaan
- Sininen punastuu
- Kun ja jos
- Ad hoc
- Työ vaiko te
- Naistenpäivänä
- Määrän suhde laatuun
- Tingeltangel
- Passiflora toteuttaa nimeään
- Mökkipiru ja herra Pangasius
- Onks tukka hyvin?
- Matka
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
►
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
10 kommenttia:
Uskon, että saat sen virkistymään. Talvi on juuri taittumassa/(mielestäni jo taittunut). Kevät, se aina uutta luova ja riemullinen, saapuu meille kaikille, myös passifloralle ja emännälleen! :)
¡Hola!
Käväisin Pakkomielle-blogissa. Huomasin vasta sieltä lähtiessäni että sinun linkkisi ei johtanut minnekään. Löytääköhän M.I.Elle sinun blogiisi?
Olen juuri lähdössä ulkoilemaan. Kivaa tiistaita!
Kärsimyskukka kärsii. Niinhän sen pitääkin, jos se on aito ja oikea KÄRSIMYSkukka.
Nimim. Ei-hortonomi
Näyttähän siellä olevan yksi hehkeän vihreä lehtikin uuteen kevääseen menossa :)
Vaikka ulkoinen olemus muuttuu, silti aina sama.
Kiitos toivekkuudesta, Vaskivarpoja!
Rita, kiitos, sampoin, tiistai on jo illassa.
Obeesia, Kärsimyskukan sielunelämään olen tutustunut vasta vajaan vuoden. Ehkä on just niin että sen tehtävänä on kärsiä, vaikka hehkeimmillään se ei siltä näytä, tunnu.
Tuima, sitä toivon, että muutama lehti vielä virkoaa, sytyttää kukan hehkuunsa uudelleen. Hyvä havainto :)
Genoveeva, just niin, persoonallisuus säilyy, vaikka iho rypistyis :) Ja se on tärkeintä. Kiitos kommentista!
Oi miten paljon jo uutta kasvua. :) Ei kuin uuteen multaan ja sitten ihailemaan.
Kärsimyskukkaa pitäisi kukkakirjojen mukaan leikata aika roisisti... Jättää versot vain 6-8 nivelmittaiseksi. Hui! En ihan uskaltanut itse niin roisisti, mutta sitten kun kieputtelin kehikkoon niin siinä tuli roisisti vahinkonapsuja. Että kukkean toivossa tässä eletään. Mikäs siinä, elellessä. :D
Kiitos, Haavetar, neuvoista, ajatuksista. Ehkä saamme vielä uusiutuneen Floran entistä kukkeampana!
Muistuttaa ihan mun entistä kukkaa, en tiedä oliko se nimeltään Kärsimyskukka vai mikä lie, mutta elpymään en sitä saanut. Viime muutossa se sitten siirtyi kompostiin jatkamaan kiertokulkuansa:)
Kiitos, Salka. Eilen mies oli siivonnut tuon passiflora-raukan ja ruukussa törröttää yksi verso josta toivomme sen vielä virkoavan.
Lähetä kommentti