tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Tingeltangel

ajatukset jumittuvat
etulohkon seinämiin

tunnistan musakin
personoitumattoman tingeltangelin
taustahälyn

markkinamiehet luulevat
että ihmiset eivät kestä hiljaisuutta

kipkapkipkapkipkap

määrätietoiset askeleeni
läpi tavaratalon
poikkeamaisillaan ruokaosastolle

ei sittenkään

suunnistan kotiin
ydinaseettomalle vyöhykkeelle
hiljaisuus on juuri nyt parasta
ehkä helppo ratkaisu
mutta sen teen

ostaisinko enemmän
jos saisin tehdä sitä hiljaisuudessa

pääkopassani voisi soida
Dvorakin sellot
Shostakovitshin pianot
Pachelbelin urut

mitä ikinä haluaisin
haluaisin

4 kommenttia:

Marikki Kuusi kirjoitti...

Niin, minäkin unelmoin ajoin musiikittomuudesta; ja vielä useammin mietin, kuka on myöntänyt luvan levittää isoja mainoskuvia koko elinympäristöni täyteen... miten paljon rauhallisemmalta kaikki (mieli?) näyttäisi ilman niitä.

Salka kirjoitti...

Kun en käy oikein missään niin sitten kun olen kaupassa ja yht'äkiiä kuuluttaja kiljaisee että: "Elintarvikeosastolla tarvitaan myyjää!" meinaan pissata housuihini...Olen niin tottunut nyt tähän kotona oloon ja itsevalitsemaani musiikkia kuuntelemaan että varmasti olisi vaikea täältä poiskaan lähteä jos pakko olisi...

Anonyymi kirjoitti...

Ihmiset eivät kestä hiljaisuutta - markkinamiesten voitto! Uinailen Pachelbelissa, voin hyvin, olen OK. Samat sinulle!!!

sivuaskel kirjoitti...

Marikki, näin on; postiluukkuun voit laittaa tarran "ei mainoksia". Se lienee ainoa kohta jossa jotenkin voi itse vaikuttaa "saastan" määrään.

Salka, :). Parasta on saada itse valita kuuntelemansa. Aina se vain ei onnistu. Osittain ympäristön melusaasteelle jota pakkomusakkikin on, ihminen turtuu.

Sikuri!! Ihana nähdä sinut täällä, poistin sinut jo suosikkilistaltanikin, kun blogisi on pitkään ollut "not found".

Mutta se Pachelbel...minä vain haaveksin uinailemisesta. Keväänvaloa Sinulle toivon ja toivotan.