Kiirastorstainasoi Bach.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
▼
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
-
▼
huhtikuuta
(19)
- Terveiset kesästä
- Elämä on kuolemista
- Aaaarrrrggghhh!Mikä tätä toosaa vaivaakun se hävit...
- Loistava, iloinen Parnasso!
- Nuppu
- Reviirillä
- Kasvun ihmeitä
- Laulujoutsenet
- Hämeessä
- Elämyksiä
- Makroa
- Pidä huolta itsestäsi
- Lepoa silmillle, mielelle
- Kiirastorstainasoi Bach.
- Armonmeri
- Vapaat kädet ohuessa yläpilvessä
- Pyydettyjä sanoja
- Kevättä silmille
- Lentoon lähdössä
- ► maaliskuuta (29)
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
►
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
3 kommenttia:
Mikä soi pitkäperjantaina?
Aikamoinen taidonnäyte tuo armorunosi, aivan mykistävä. Pelottavan juhlallisia tuntemuksia sai minussa aikaan, ja toi lähelle jotain siitä puolesta uskontoa joka pitää minut poissa kirkosta. Armon otan silti mielelläni osakseni jos sitä on tarjolla... Amen :)
Kuulostaa ihan Bachilta, näyttää ihan Bachilta, tuntuu ihan Bachilta. Oivallisesti löydetty vertaus. Kivi kestävää, jylhää, pala peruskalliota, ihan kuten Bach musiikissa (vai onko? en ole musiikkialan asiantuntija, mutta niin minusta tuntuu)
Kiitos Rita, juhlavia tunnelmia...
Ja Mehtäsielu, olitpa oivaltanut Bachin jykevyyden, perusruskalliomaisuuden, vahvuuden. Sitä kuvallani ilmensin myös.
Lähetä kommentti