Au naturel

"... Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)

Parfyymiteollisuus ei kukkia kaihda. Surutta ja ihastuneina suihkautamme jasmiinia sinne, ja ruusua tänne, kielon ja luomuyrttien tuoksuja, myskiä ja hedelmäistä. Raikasta sitruunaa, puuterimaista, pehmeää Boucheronia (jota ostin kauan sitten Pariisissa, Lafayetten tavaratalon parfyymiosastolla) tai ylellistä Jean Patoun Joy'ta. Jopa Poisonia, Myrkkyä. Miksi?

Naiset ovat joko hulluja tai mainosten uhreja.
Eau de Cologne, kölninvesi, kaikkien hajuvesien äiti, on degerenoitunut miljooniksi tuoksupisaroiksi. Ja melkeinpä syyttä suotta.

Mökkirannassa vihdon itseni kuumaksi ja lehtivihreän tuoksuiseksi, pulahdan järven pehmeään veteen, tuoksun puhtaalle kesälle. Tuskin haluan hajustaa itseäni kosteusvoiteilla, vaikka vanhan elefantin suomuiset sääret kiljuvat kosteutta.

Kun työaamu koittaa, unohdan vihdan, kiireettömän hetken saunakuistilla, linnunlaulun, perennapenkkien juurevat kaunistukset. Suihkautan parfyymiä korvan taakse, ranteisiin, kesäisin myös nilkkoihin - kuin asustetta jota ilman ei osaa ovesta ulos. Kaupungissa jos parfyymi unohtuu on samanlainen olo kuin sormukset jäisivät epähuomiossa pöydälle. Pukeutumiskoodi kahlitsee.

Mökillä on toisin. Aamuissa on aikaa. Pihanperäreissulla palaat toiselle kupilliselle kahvia rantalaiturin kautta. Huuhdot uniset silmäsi virkeässä vedessä, suoristat hiuksesi 'kymmenpiikkisellä' haroen. Naamapesuvedellä. Ehtaa elämää. Kölninvesi pilaisi kertakaikkiaan tunnelman. Se olisi sanalla sanoen parfyymiä lihapullassa.

Kukkien tuoksut huumaavat.
Sekoittavat selväjärkisimmänkin.

Ja hyvä niin.