Olen sanaton. Sen vuoksi lainaan Violeta Parraa:
"Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan?
Sain kaksi silmää ja kun ne vain avaan
erotan tarkkaan valosta varjon
yön avaruuden ja tähtisen taivaan,
ja ihmispaljoudesta hahmon rakkaan.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun herkin korvin öin päivin kuulen
sirinät kaskaan ja kanarialinnun,
vasaran kalkkeen, sadekuuron, koiran haukun
ja oman rakkaimpani äänen hellän.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun sain oman äänen ja sain kielen aarteen,
kun sain selvän järjen ja sanojen voiman,
äidin, ystävän, veljen, sain valon hohteen,
sen joka rakkaimpani teitä ohjaa.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan,
kun uupunein jaloin sain taivalta taittaa,
rapakot tarvoin ja kaupungit kiersin,
rannikot, vuoret, karun autiomaan helteet
ja sinun pihallesi viimein päädyin.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan?
Sydämen sainhan pakahtuvan täyden!
Kun aivojen voiman näen hedelmää luovan
ja kun pahuus haihtuu, kun hyvyys sen voittaa,
kun näen silmiesi loiston kirkkaan.
Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan?
Sain siltä itkun ja sain siltä naurun.
Onnen ja tuskan eron niin huomaan
ja niistä pystyn oman lauluni luomaan,
sen jota kaikki luovat kaikkialla,
laulun, jota luodaan kaikkialla. "
(Violeta Parra, suom. Pentti Saaritsa)
8 kommenttia:
Hieno sanoma.
Koskettava sävellys, sanat ja tulkinta. Upea Pentti Saaritsan suomennos.
Elämää ei ansaita, se on lahja, ainutkertainen. Siitä kiitetään elämällä se.
Kiitos laulusta!
Usein uutisia (joissa viha viiltää) katsoessani, kuunnellessani, siirrän katseeni häneen, joka lähelläni on, ja sisälläni alkaa soida juuri tuo laulu: Miten voin kyllin kiittää elämää rikkaudestaan?
...oman rakkaimpani äänen hellän...
Kiitos kauniista sanoista ja ajatuksista. Niin paljosta saa olla kiitollinen. Elämä on ihme, rakkaus on ihme, minäkin olen.
Sinipelto, Elämä on lahja, kiitoksen arvoinen!
Kiitos, Paju, juuri niin, kun ymmärtää, mikä on kiitoksen arvoista, elämisen arvoista tässä kolkossa maailmassa!!
Allyalias, ihmeitä maailma täynnä, elämän ihmeitä. Rakkauden ihmeitä. Kuten Sinä! Ainutlaatuinen Allyalias!
Elämä asettaa meidät usein sanattoman paikalle. Silloin on hyvä, että löytyy näitä valmiiksi sanottuja tai sanoitettuja tunteita. Kuten tässä. Tämä alkaa heti soida...
Kiitos näistä laulun sanoista, se meni suoraan ytimiin jo silloin aikoinaan. Kuva on kaunis!
Liisa, elämän kiitollisuutta on vaikea pukea sanoiksi. Viime viikkojen lähellä olevat murheet, ja samanaikaisesti koettu Elämänonni saa sanattomaksi.
Katriina, kiitos ajatuksistasi!
Heippa! Tämä Violeta Parran runo ollut jo ainakin 15-vuotiaasta lähtien mieleiseni ja minua koskettava, eli jo yli 20 vuotta - ja edelleen (aivan mahtava)!
Lähetä kommentti