Muistelen vuosien takaisia aikoja, kun lapset olivat pieniä ja vähän isompiakin. Ja aikoja kun olin "poikamiestyttönä", "Helsingin tätinä", 'Lönkan Lyylinä' ja elelin omintakeista ja työntäyteistä elämääni. Kokkailin 'gourmet-illallisia' ystävilleni, työkavereille, kelle kulloinkin. Maailmanparannusiltoja kaipaan vieläkin, sillä rakastan extempore-kohtaamisia, joissa aika antautuu intensiiviseen keskusteluun, läsnäoloon.Nautin leipomisesta, uusien reseptien kokeiluista. Leivän leivoin aina itse, sämpylöitä, patonkeja kyllästymiseen asti. (Lapsille oli juhlapäivä kun saivat 'kaupan leipää'.)
Juhlien järjestäminen oli oma lukunsa. Muutaman vuoden ajan oli tapana, että lähimmät työtoverini tulivat elokuiseen iltaan. Tyttärilläni oli omat ohjelmansa illankulussa. Kuopus ja esikoinen väsäsivät menyy-listat jokaisen illallisvieraan lautasen viereen ja esittivät ohjelmaa illan aikana. Useimmiten ne olivat "muotinäytöksiä" tai lauluesityksiä. Kuopus nautti silminnähden roolistaan. Pinkin värisessä uimapuvussaan ja aurinkolasit silmillään hän leijaili olohuoneeseen keikistelemään kesän rantamuotia. Esikoisen hillitympi 'look' tasapainoitti riehakasta showta. Ihania muistoja!!
Kesällä 1997 olin muuttanut 'poikamiestyttö'-asuntooni, kun lapset olivat muuttaneet omille teilleen. Elokuussa kutsuin tupaantuliaisiin silloiset työkaverini ja värkkäsin pöydän täyteen herkkuja. Vieläkin muistan, miten iloinen ja välitön tunnelma pulppusi buffet-pöydän ääressä.
Jossakin keittokirjojeni välissä nuo menyy-listat ovat vieläkin.... Ihanat työtoverini toivat jokainen tuliaisenaan punaviiniä, joiden etiketteihin oli luonnehdittu illan emäntä; täyteläinen, viipyilevä, maukas, herukkainen.... ties mitä ylisanoja. Mutta sydämestä.
Sunnuntaina on almanakan mukaan Äitienpäivä. Minun mielestä äitien päivä on joka päivä, niinkuin isänkin. Virallistetut päivät tuntuvat nykyisin kauppiaitten keksinnöiltä. Sentään pitävät äitienpäivä-sunnuntaina kaupan ovet kiinni vaikka muuten on kesäaika kaupoilla alkanutkin.
Lupasin laittaa äitienpäivänä "dinnerin" lapsilleni. Toivomuslistalla olisi basilika-parmesan-lohirullia, mutta mietin mitä muuta. Kuopus aikoi leipoa kakun jälkiruuaksi.
Intohimoni on selailla ruokaohjeita, suunnitella menyitä. Sen teen. Tänä iltana.
8 kommenttia:
Mukavat muistelot ja hurmaavan värinen ruusu!
Minullakin on äitienpäivänä epämukava olo, samoin oli jo äidilläni. Teennäinen muodollisuus ei oikein istu aitoon äitiyden iloon. Samaa mieltä, että äitienpäivä on joka päivä.
Herkullista iltaa!
Hyviä muistoja tarjoillaan uudestaan ja uudestaan – kuin menyitä ;) Tätä oli haikeanhuikean ihana lukea.
Lapset kulkevat äidin "takaraivossa" niin kauan kuin äiti elää. Niin totta: äitienpäivä on joka päivä. Onnea toivotan.
Samaa mieltä. Vaikka voisinpa adoptoitua teille noita lohirullia maistelemaan.
Toisaalta mummo (joka on kyllä miehen ikioma, mutta jonka olen mummonpuutteessa adoptoinut salaa itsellenikin) täyttää äitienpäivänä 70 vuotta ja toki riennämme juhlistamaan häntä.
Suussa sulavia ja sydämeen solahtavia muistoja. Kiitos!
Meillä tuota samaa kun tytöt pieniä ja sitten nuoria. Mies väitti kotiamme "Piiperin kuppilaksi", aina oli vieraita ja kokattiin. Muistelen nyt noita aikoja haikeudella: talo täynnä ääntä ja elämää! :)
Basilika-parmesan-lohirulla kuulostaa herkkurullalta!
Herkullista ja rakkaudellista Äitienpäivää! :)
Saadaankohan me tuoretta parsaa?
S
Ette saa! :( :D
Katriina, Paju, Allyalias, Haavetar ja Sinipelto: kiitos ajatuksistanne. Oli rakas iltahetki lasten kanssa. Ruokakin maistui ja jälikruokana oli kahvi ja kuopuksen tekemä upea kinuski-kerma-raparperitäytekakku!
Lähetä kommentti