Sa, tamaetappini armain
satama, mi heräsit jo varhain!
Tuskin iltarusko mailleensakaan ehtii
konsa autereinen aamusi jo lehtii.
Ah, meren mainingin ja tervan tuoksu
ja yksinäisen laivarotan juoksu
yli laitureiden, alle makasiinin,
tunnelman se antaa aidon, fiinin.
Jos Shakespeare elänyt ois' tämän hetken
lailla Cupidon hän olis' tehnyt retken.
Satamaan.
Kaipaamaan.
Rakastettuaan.
10 kommenttia:
Oi, miten tunnelmallinen runo!
Tässä runossa autereisine kuvineen on kaikki!
(yksinäinen laivarottakin, ehdottomasti)
Kiitos, Susupetal, tunnelmointi tekee hyvää :)
Paju, jossakin laivan poistoveden lorinassa käväisi mieli... satamat ovat lähtemisen, saapumisen, kohtaamisen ja tuoksumuistojen paikka!!
Ka, tämä
runoa on ehtaa,
sitä kyllä kehtaa
tarjoella
runotorstaisin
Runotorstaihin.
Helanesin runosuoni
puhjennut on,siinä juoni.
Mitä opimmekaan tästä:
Runotorstain elämästä?
Jos vain kukkii lauseet, sanat,
majoilleen on menneet manat!
Yksi sana niinkuin kukka.
Mitä sanois tähän Mukka?
Tämä on oiva sekoitus aitoa tunnetta ja vanhanaikaisen runon parodiaa: "Tuskin iltarusko mailleensakaan ehtii/ konsa autereinen aamusi jo lehtii." Oih!
Tästä tuli hyvälle mielelle. Haaveellista menneiden aikojen tunnelmaa :)
Niin ja tuo ensimmäinen säe "Sa, tama" on kiintoisa, monimerkityksellinen. Siitä tuli jotenkin mieleen Sirkka Seljan Taman laulujen henkilöhahmo Tama... =)
Ihana! =)
Tuima, juuri sitä ja haastesana inspiroitui muovautumaan ja muovasi koko tekstin..:)
Kiitos Allyalias, tuo kielenmuoto sai Shakespearen paikalle ja vei jonnekin kauas, ajassa taaksepäin.
Silumiini, Seljan Tama-hahmo on minulta jäänyt tutustumatta, kiitos tiedosta!
Hallatar, mukava kun jaoit tunnelman.
Lähetä kommentti