Olo on ollut kuin parhaat päivänsä nähneellä räsynukella. Lötkö. Vatsassani on eilisestä lähtien pulputtanut ja kurnuttanut sammakko. Vanha sanonta "päästää sammakoita suustaan" tuli todeksi yöllä kun ryntäsin äkkiherätettynä vessaan: plump plump plump ja yääääk. En tiedä mikä pöpö vai peräti norovirus. Puolenpäivän aikaan alkoi helpottaa, mutta yhä kiertää vatsanpohjassa.
Näyttää siltä että minulla
ei ole mitään kirjoitettavaa.
Osaisinpa edes kirjoittaa
kirjoittamisen
vaikeudesta.
En osaa.
Kiukuttaa.
Pisara onnea, edes.
8 kommenttia:
Jalokivi - neliapilalla?
Hyvänen aika, kuka sitä jaksaisi kirjoittaa vatsatautisena?
Pikaista paranemista!
Toivottelen tosi äkkinäisiä paranemisia. Sinäpä onnistuitkin ottamaan onnekkaan otoksen. Toivotaan, että tuuri riittää vatsataudin paranteluun.
Pikaista paranemista, huilata pitää, eikä kirjoittaa!
Oletpa onneksi löytänyt neliapilan. Lepäile, kyllä se siitä...
Tuima, parempia aikoja odotellessa...
Allyalias, kiitos toivotuksista, ehkä tämä tauti minut joskus jättää, yön jälkeen olo on jo parempi mutta vain vähän.
Susupetal, kirjoittaminenkin on huilaamista, mutta tässä taudissa ei.
Maijamuru, mökinpihassa on yhdessä kohdassa neliapiloiden suma, mikä lie luonnonoikku.
Pikaista vahvistumista!
Hieno kuva ja hauska perhe. :)
Lehden neliapinakisa joskus vuonna tuhat ja sata yllytti makoilemaan pihanurmella kerran jos toisenkin. Kolkuttavalle avataan sanotaan, mutta kilpaonnen ovi ei vain auennut. Ainuttakaan ei löytynyt. Ehkä ne pesivät mökilläsi ;) Onnea tuovat, onneksi, ja kuljettavat pöpöt sun muut kiusat kauas pois...
Kiitos, Haavetar, kitkutellen tässä toivutaan.
Paju, mökillä on tosiaan paljon onnenapiloita - ja olemme ymmärtäneet niiden viestin!
Lähetä kommentti