Olimme Suomessa klo 16.00 lauantaina. Kapsäkkien odotus kesti yli tunnin, kiitos Finnairin. Matkalaukuista purimme oleellisimmat; mausteet, oliivit, oliiviöljyt, fetat.... loput jäivät levälleen. Pyykkikasat pesukoneen viereen.Lähdimme samantien ajelemaan mökille. Auringonlaskun aikaan tulimme hiljaiseen pihaan. Iltahämärässä järvenselkä oli sininen, koivut hiirenkorvalla, tulppaanit hyvän matkaa versomassa, muutama kitulias keltainen krookus talon päädyssä, jokaisessa ruusupensaassa vähintäänkin punaisia silmuja, marjapensaiden lehdet hörpöllään, mustikkapensaat yli talven hengissä selvinneet - ja sinisten helmihyasinttien rypäs "reippaana ja ryhrikkäänä"! Ihana , oikukas koti-Suomen kevät!
Täällä ollaan! Kuin palmupuusta pudonneina, auringon viipyilevä lämpö ja rusketus käsivarsissa, onnentunne sydämissä, elämisen ihanuus iltayön tähtitaivaan alla. Kuukin on "oikeinpäin", sanoo mies. Etelässä se oli kuperana, Otava pieninä tuikkuina taivaalla... Venuskaan ei yhtä loisteliaana kuin koti-Suomessa. Sama taivas, mutta eteläisen taivaan mittakaavassa. Mökkirannassa ilman pääskysten sujahduksia - skrii, skrii...Hiljaisuus puhuttelee. Viileys palauttaa lähtöruutuun kuin lapsuudessa; vuosien hiulaama sadepäivien lautapeli, jossa arpakuutio määräsi takaisin alkuun... Uskoa riitti. Tahtoa ja halua. Alusta oli aloitettava, mutta matka jatkui. Kiiltävien, vaaleiden kelohonkien tuoksussa, Pyhärannan kallioiden kupeessa, Tirskulassa ja Melulassa, kuten nukkumahuoneet oli nimetty.... Niissä oli pienelle tytölle nostalgiaa, tuoksumuistoja, jännitystä... Monen kesän kohokohta.
Kreikan 'souvenirsit' olivat enimmäkseen maistiaisia lapsille.
Mies "varasti" mukaamme paikallisia pelakuun, tuoksuliljan ja mehikukan versoja, jotka matkustivat Nescafe-purkissa lentokoneen ruumassa tyytyväisinä ja vehreinä kotiin saakka. Kaksi simpukankuortakin kivien joukossa kulkeutui keittiön ikkunalautaa somistamaan... ja kuinkas sitten kävikään... Vappuaattona, aamukahvileipiä tehdessäni huomasin, että toinen simpukoista oli kadonnut. Ei se pidemmälle ollut ehtinyt kuin passifloran kukkaruukun kylkeen, josta sen "bongasin". Huuuiii - siinähän ojenteli sarviaan etana?! Se olikin ollut elävä "simpukka", joka hetken äimistelyn jälkeen löysi uuden kodin pihapensaan juurelta. Miten lie tämän päivän raekuurot sitä kurittaneet??
Nyt on keskiviikko, tai itse asiassa jo torstai, sillä kello on 00.01. Mies lähti aamulla mökille tuulta pitelemään, minä uurastan töissä pari päivää ja hyppään junaan perjantaina.
Jokohan rantasauna olisi lämmin ja hiirenkorvantuoksuinen?
6 kommenttia:
Toitte mukananne etelän mailta sekä floraa että faunaa. Mutta ennen kaikkea tiedoista parhaimman: vieraissa hyvä, kotona paras.
Routa halkeilee, helmihyasintit tunkevat. Kevät on.
Just niin, Paju, flooraa ja faunaa :)
East or west, home is best.
Suloisia tuomisia ja kohtaamisia. Matkojen yksi isoimmista anneista on se, miten sen jälkeen katsoo kotoista. Jotain vierastaa, jotain rakastaa entistä enemmän.
Haavetar, kohtaaminen merkitsee minulle aina mahdollisuutta. Tuon etanan kohtaaminen oli omalukunsa :), mutta ihmisten, ystävien ja erityisesti omien lapsien ja elämänkumppanin kohtaamisissa on elämänmakua, jotakin kiehtovaa ainutkertaista viipyilyä... aika pysähtyy tähän hetkeen...
Vaikka muilla mailla on ihanaa lekotella ja tutustella uusiin kulttuureihin ja ihmisiin niin kotiinpaluu on suloista.
Oikeassa olet, Salka; east or west, home is best.
Lähetä kommentti