Aurinko on ehtinyt jo korkealle kun herään. Mustarastaiden soolot sekoittuvat pikkulintujen moniääniseen kuoroon. Ylväästi asteleva fasaanikukko rääkäisee harvakseltaan ilmoille riitasointuja, kuin yksin puhellen.
Tänään on J.V. Snellmanin päivä ja Lotan nimipäivä. Onnentoivotuksia lähetän kummitytölleni.
Vuosi sitten 12.5. oli perjantai. Mies oli osastolla 5, huoneessa 12. Sydän oli hiljaisia mietteitä täynnä.
Huomenna on Äitienpäivä. Viime vuonna sain äitienpäivänä tyttäriltäni Passifloran, joka teki yli neljäkymmentä uniikkia kukkaa kesän aikana. Mistä löysivätkin juuri tuon kukan, joka sopi vuodentakaiseen elämäntilanteeseen paremmin kuin mikään. Nyt sama kärsimyskukka on taas voimissaan, vaikka talvehtiminen sisätiloissa olikin sille koettelemus. Mies "siivosi" kuivuneet lehdet ja rangan ronskisti, mutta rakkaasti n. kuukausi sitten. Pienen pienestä silmusta se on jälleen versonut ja rehevöitynyt vahvanvihreäksi seppeleeksi tukikaaren ympärille. Uskon, että saamme iloita sen erikoisista kukista myös tänä kesänä.
lauantaina, toukokuuta 12, 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Upea kasvi! Olen kerran nähnyt luonnossa ja en unohda.
... Ja tuolla "luonnossa" tarkoitan että muualla kuin kuvassa ja kukkivana. En tarkoittanut kukkapenkkiä :)
Upea!
Kukkea kesää!
Kotonani oli komea Kärsimyskukka. Itsellänikin se oli vuosikausia ja kukki kovin. Kerran se kasvatti myös hedelmän. Hedelmä oli kasvin kokoon nähden iso ja muistutti päärynää. Kukka kuoli muutossa.
Miten seisahduttavia mietteitä Sivuaskeleella (otin sivuaskeleen hiljaisiin mietteisiin) ja mitä aforismeja:
"Jos olet paikalla, mutta et läsnä, missä olet?"
Niin. Olen vain jos olen läsnä.
Haavetar, odotan tältä "räpsykukalta" yhtä kukkeaa kesää kuin vuosi sitten. Saa nähdä onnistuuko kukinta.
Kumina, kiitos viestistä! Tässä passiflorassa oli myös yksi hedelmä viime kesänä, keltainen, n. luumunkokoinen. Näitä lajikkeita on monia. Tämäkin yksilö oli tosi hinossa hapessa talven yli, mutta virkosi kuin ihmeen kaupalla...
Kutuharju, kiitos ajatuksistasi. Läsnäoleminen on niin eri asia kuin olla paikalla. Kun sydän ja ajatukset ovat mukana, Elämä antaa enemmän. Tämän, ainoan tiedossa ja aistittavissa olevan elämänhetken.
Allyalias, missä luonnossa olet nähnyt tuon kärsimyskukan? Kukan avautuminen on silminnähden ihana tapahtuma, kuin syntymää seuraisi. Terälehti kerrallaan se räpsäyttelee niitä auki...
Lähetä kommentti