"Kunpa sitten aikanaan
irtoaisi kevyesti
kuin heleä lehti syystuulessa"
(Kyllikki Villa)
irtoaisi kevyesti
kuin heleä lehti syystuulessa"
(Kyllikki Villa)
Me opimme paljon hitaammin, jos koskaan.
"...kun olen kuollut, kun olen kuollut
kesä jatkuu, kesä."
(Lauri Viita)
Hypistelemme hiirenkorvaista vihreää sormiemme välissä, pakastamme sitä talven varalle. Emme halua päästää irti. Kuvittelemme että vihreä suojaa. Tiedämme, että keltainen odotuttaa ja punainen pysäyttää. Vasta kun horisontissa alkaa piirtyä silmille nähtävää, kuivahdamme kevyeksi tuulen tulla. Koivunlehti on ihmistä viisaampi. Se kuulee syystuulen jo hiirenkorvillaan.
7 kommenttia:
Tänään metsässä katsoin märkää paljasta koivun oksaa. Niin kirkas oli vesipisara sen kupeessa. Ja aivan kuin silmut olisivat alkaneet vihertää, ihan hennon vienosti. Keskellä kaamoshämärää tämän lähetän sinulle lohduksi. Sinun tekstisi on niin herkkää, lohdullista, runollista ja avaraa. Jaksamista!
Yhtäkkiä irti tavallisesta arjesta ja turhasta hössötyksestä. Ei kai sitä kukaan osaa odottaa, se pääsee yllättämään. Kauniita häivähdyksiä ajatuksistasi osaat tänne kuvata. Jaksamista toivotan minäkin!
Kiitos, Mehtäsielu, kauniista ajatuksistasi. Kyllä ne silmut sieltä ilmestyvät, vihertyvät, pullistuvat täynnä elämää ja avautuvatkin sitten kun aika on.
Katriina, 'häivähdyksiä' kuvaa hyvin ajatusten, muistojen ja läsnäolon tuntemuksia. Monenlainen prosessointi limittäin ja yksitellen. "Suru on se miten me muistamme ilon" .
Kauniita sanojasi sanattomana kuuntelen.
'Puhu lähellä.'
Siinä on kaikki.
Sitä tarvitsemme.
-paju
Kiitos, Kutuharju. Sanat on vähissä.
Kiitos, Paju, läsnäolon, lähellä puhumisen hetkiä ei ole koskaan liikaa ja sitten kun ne eivät enää ole mahdollisia, vasta ymmärrät suuresti niiden merkityksen.
Lähetä kommentti