lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Puhu lähellä, kerkeä haikea syksy

Olen kävellyt tähän enkä mieti pitäisikö kääntyä takaisin. Tienvierukset ovat mustat ja paljaat. Vihreät silmut ovat näkymättömissä. Tuuli pyörittää meitä, kun ei ole enää muuta. Ennen valomerkkiä se irrotti kevyesti puiden lehdet, jotka kuulivat tuulen jo hiirenkorvillaan.

"Kunpa sitten aikanaan
irtoaisi kevyesti
kuin heleä lehti syystuulessa"


(Kyllikki Villa)

Me opimme paljon hitaammin, jos koskaan.

"...kun olen kuollut, kun olen kuollut
kesä jatkuu, kesä."

(Lauri Viita)


Hypistelemme hiirenkorvaista vihreää sormiemme välissä, pakastamme sitä talven varalle. Emme halua päästää irti. Kuvittelemme että vihreä suojaa. Tiedämme, että keltainen odotuttaa ja punainen pysäyttää. Vasta kun horisontissa alkaa piirtyä silmille nähtävää, kuivahdamme kevyeksi tuulen tulla. Koivunlehti on ihmistä viisaampi. Se kuulee syystuulen jo hiirenkorvillaan.

Kirjoitin esikoiseni mökillä jääkaapin oveen 9.11.07

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Tänään metsässä katsoin märkää paljasta koivun oksaa. Niin kirkas oli vesipisara sen kupeessa. Ja aivan kuin silmut olisivat alkaneet vihertää, ihan hennon vienosti. Keskellä kaamoshämärää tämän lähetän sinulle lohduksi. Sinun tekstisi on niin herkkää, lohdullista, runollista ja avaraa. Jaksamista!

Anonyymi kirjoitti...

Yhtäkkiä irti tavallisesta arjesta ja turhasta hössötyksestä. Ei kai sitä kukaan osaa odottaa, se pääsee yllättämään. Kauniita häivähdyksiä ajatuksistasi osaat tänne kuvata. Jaksamista toivotan minäkin!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Mehtäsielu, kauniista ajatuksistasi. Kyllä ne silmut sieltä ilmestyvät, vihertyvät, pullistuvat täynnä elämää ja avautuvatkin sitten kun aika on.

Katriina, 'häivähdyksiä' kuvaa hyvin ajatusten, muistojen ja läsnäolon tuntemuksia. Monenlainen prosessointi limittäin ja yksitellen. "Suru on se miten me muistamme ilon" .

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita sanojasi sanattomana kuuntelen.

Anonyymi kirjoitti...

'Puhu lähellä.'

Siinä on kaikki.

Sitä tarvitsemme.

-paju

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Kutuharju. Sanat on vähissä.

Kiitos, Paju, läsnäolon, lähellä puhumisen hetkiä ei ole koskaan liikaa ja sitten kun ne eivät enää ole mahdollisia, vasta ymmärrät suuresti niiden merkityksen.