lattia-
kauppa-jalka-
koriste-
blogi-
Tiitisen
tekemättömien töidentoteutumattomien toiveiden
Suomen virallinen
musta lista
surullista
istuudun penkille
eikä sillä ole mitään merkitystä
kirjoittamisella on
olen ajatellut lopettaa
perjantaina, maaliskuuta 07, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
13 kommenttia:
Mitä tuo viimeinen lause tarkoittaa?
Mustalla listalla on paljon tekemättömiä töitä. Kokeellinen listaruno, herättää paljon ajatuksia. Mutta toivottavasti tuo viimeinen säe ei kerro oikeasti suunnitelmistasi, toivottavasti se on vain runoa.
Valloittava, mutta tuo viimeinen säe on jotenkin pahaenteinen ja toivon mukaan se on vain osa runoa.
Tuo viimeinen rivi paha rivi... kai vain osa ajattelua. Ajattelu on toimintaa sanoin Vygotski eli jospa se jää ajattelun tasolle, tai runon.
Herkullista runoutta!!! Mitähän sekin... lopettaa se ainoa, millä on merkitystä. Niin sitä joskus tekee. Oikeastikin.
Hienoa Sivuska!
Meistä kukaan ei siis pidä ajatuksesta viimeisen lauseen takana, vaikka päättäjä olet sinä, surullista.
Listasi on varsin kattava :)
Mutta kuu on niin kaunis, ei välitä vaikka kasvonsa paistavat vinossa.
Mielettömän kiinnostava lista! Ja tyylikkäästi sommiteltu. Listoista tuli vielä mieleen Schindlerin lista (mahtoikohan mennä oikeinkirjoitus kohdalleen?)Loppuhuipennus on arvoituksellinen ja mielenkiintoinen, koska se eri lukukerroilla avaa oven (vai pitäisikö sanoa sulkee oven) niin moneen suuntaan. Mutta totta, olen aika usein ollut ihan samoissa ajatuksissa, nyt loppui kirjoittaminen, nyt ei enää lausettakaan. Mutta ehei, ei siitä niin vaan pääse eroon.
Obeesia, just sitä. Tai sen pohdintaa.
Tuima, runoakin, mutta joskus fiktio on faktaa. Hieman epämääräinen suhde bloggaamiseen rasittaa. Ja ajan puute. Kirjoittaminen ei tavoita viestiäni.
Susupetal, pahaenteinen; comsii comsaa. Tympii kun ei saa sanoiksi sitä mitä ajattelee.
Genoveeva, ajattelun tasolle jää liikaa. Sana ei tule lihaksi ja sekös mättää :)
Sulfidi, ilahduin tuosta nimestä;
"Sivuska" - just niin, lopettaa se jolla eniten merkitystä- eihän niin voi tehdä, mutta julkisen kirjoittamisen voi.
Kiitos, Kutuharju, vinossa on, vinossa. Kriisinpoikanen on iskenyt suoraan suoneen.
Mehtäsielu, ei - ehei - siitä pääse eroon, mutta ehkä helpottaa jos alkaa kirjoittaa kuin vuosikymmenet ennen blogia: pöytälaatikkoon. Kiitos, lämmin, ajatuksistasi!
OUCH! ETHÄN VAAN LOPETA! Missäs me sit käydään virvoittumassa!!! Jos sulla on aikapula, niinkuin kai on, niin annamme anteeksi, jos et kommentoi tai käy vieraisilla. Tai voithan bloggailla vain kerran viikossa ??? Runosi on jälleen, kuten ennenkin, just nappiin, ainakin täältä katsoen. Itselläsi saattaa olla suurensuuret vaatimuksen "sanan lihasta". Me kiitämme sinua!
Utuinen, kiitos viestistä. Kyse on aikapulastakin, mutta ennen muuta ehkä väsymistä blogikirjoittamiseen. Pääosin henkilökohtainen, päiväkirjanomainen kirjoitteluni ei ehkä sittenkään ole täällä blogissa oikeassa paikassaan.
Mene tiedä.
Sivuska, minulle tuli blogiväsy ja olin yli vuoden poissa eli ei ollut omaa blogia. Mutta täällä taas olen, ja silloin tällöin ihmettelen, miksi aloitin jälleen, mutta kai sillä on puolensa. Kaikkea hyvää sinulle!!!
Myöhäisenä herännäisenä blogissasi koen itseni jotenkin jääviksi kertomaan kokemuksiani tekstistäsi.
Teen sen kuitenkin.
Olet hyvä peili mietintään. Et ole liian valmiiksi ajateltu, vaan kokemaasi voi kääntää omiin kokemuksiin. Peilaan myös sukusi taustaan, pappilaelämän historiaan ja äitisi monilahjakkaaseen luovaan kulttuuriperimään.
Pidän myös sanoistasi ja runojesi asettelusta. Kokonaisvaltaista.
Olipa mainio analyysi. Enpä todellakaan ole valmiiksi ajateltu, puhumattakaan että liian. Kirjoittaminen on osa elämääni, hengitystä, vaikka ajanpuutteessa jälki on kuin vanhassa Adlerissa. :)
Lähetä kommentti