MK on viisas, arkijärkinen ihminen. Olen kuvitellut joskus miltä hän näyttää puhuessaan kasvotusten toisen kanssa; näen ulkoilmaihmisen punaiset posket ja hymynkareisen suun. Hän ajattelee myös sydämellään ja hänen lempeän hykerryttävä huumori, vallaton itseironiakin, pilkahtelee kuin sienien punaiset lakit sammalmättäiden väleissä. Hän tietää kuka hän on. Elämää nähnyt ja kokenut, vahva ja sitkeä Ihminen. Hän on kulkenut suru sylissään talvesta kesään, syksystä kevääseen. Hänen ajatuksensa putoilevat kuin keltasirkut koivunoksilta ja lehahtavat sitten odottamatta takaisin oksistojen piiloihin. Tämä liike hänen teksteissään viehättää minua suuresti.
Hän kirjoittaa;
"Kaikki ei aina ole helppoa, keveää, tuskatonta, ei ymmärrettävää eikä toivottua. Joskus vain riittää että näkee sinisen taivaan, lumisen metsän, yksinkertaiset ja selvät asiat."
Niin se on.
Kiitos MK.
Algebran kokeissa kauan sitten kirjoitin tyhjiksi jääneiden vastausten sijaan;
paljon enemmän
puhuvat lumiset männyt tästä ajasta
niistä voi ymmärtää kaiken
mikä tuntuu olennaiselta;
eläminen talvessa
Kiitos MK.
6 kommenttia:
Kiitos kun kerroit hänestä ja sanoistaan, lohdullista ja vahvistavaa!
MK on pieni, urhea nainen.
Niin kuin varmasti siekin,
Sivuaskel. =)
Merkittäviä sanoja. Elämänmakuisia. MK:n ja sinun omasi, Sivuaskel.
Kuljen teidän kummankin sivuilla elämää oppimassa.
Sivuaskel, olen ihan sanaton.
Annoit taas uskoa ja valoa pitkäksi aikaa.
Kiitos, kaunis ja syvä.
Myös omista postauksistasi.
Hallattarelle sen verran etten kyllä ole pieni....
Haavetar, jaettu ilo on kaksinkertainen.
Hallatar, urheutta voisi olla enemmänkin täällä, sano.
Kiitos, Liisa.
Obeesia, elämisen taitoa ei koskaan ole liikaa. Jatkuvaa koulunpenkllä istumista tämä on - onneksi.
MK, onneksi sanasi kirjoittautuvat sivuillesi! Niitä on ilo lukea.
Lähetä kommentti