Juuri kun olin irrottautumassa
tästä "save as draft or publish post"- maailmasta,
tästä "save as draft or publish post"- maailmasta,
nielaisin kuin vahingossa virkistävän ajatuksen siitä,
että voisin lähestyä kirjoittamista kuin vanhaa ystävää;
takaapäin kädet varkain silmilleen laittaen
ja kysymällä "arvaa kuka"!
että voisin lähestyä kirjoittamista kuin vanhaa ystävää;
takaapäin kädet varkain silmilleen laittaen
ja kysymällä "arvaa kuka"!
Hän arvaisi heti, tunnistaisi
sormenpäiden tuoksusta, kosketuksesta,
ehkä pelkästä hengityksestä,
ja miettimättä möläyttäisi,
Lukkosula on jäässä.
sormenpäiden tuoksusta, kosketuksesta,
ehkä pelkästä hengityksestä,
ja miettimättä möläyttäisi,
että sinähän se, kukapa muukaan.
Lukkosula on jäässä.
5 kommenttia:
Onpa mainio teksti.
Genoveeva, vähissä on jutunjuuret, mutta totta joka sana.
Vanhan ystävän tuntee vaikka silmät kiinni ;)
*lämmin puhallus*
Anna, niin se on. Mutta sellainen ystävä kirjoitetaan isolla Yyllä.
Kiitos puhalluksesta, tuntui, Haavetar!
Lähetä kommentti