perjantaina, elokuuta 29, 2008

Kaiken se kestää, toivoo, uskoo ja rakastaa


Iho,
syksyllä
sen huomaa kun se on ruskettunut,

keskitalvella
se näyttäytyy kuivana ja kalmankalpeana,

keväällä
sen pintaa kuoritaan auringolle,

kesällä
se on estoton ja kaunis.

Herkkähipiäisyydestä sitä moititaan,
kosketus saa sen hehkumaan,
lyönti vaurioittaa sitä pintaa syvemmältä,
koskemattomuus saa sen kaipaamaan,
sipaisu tai hively voi avata sille taivaan.

Mutta 'olla iholla' vaatii läsnäoloa,
sitä mitä me eniten kaipaamme,
sitä mistä useimmiten jäämme osattomiksi.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olla Iholla...Oisko samaa kui Uida Liiveihin :)

Anonyymi kirjoitti...

Runosi on kaunis ja niin tosi.

utukka kirjoitti...

Ulkonäöstä vihdoin kosketukseen ! Hienoa Sivullinen! Ulkonäkö on tietenkin se runollisin osa ihoa. Mutta jos sen muut toiminnot tuhotaan, olemme vailla elämää. Epäromanttinen eritys???

isopeikko kirjoitti...

Ihon alla ei kuitenkaan ole mukavaa, vai onko?

Anonyymi kirjoitti...

Minusta tuntui lapsena, että olen jonkun vieraan ihon alla, mutta nyt joskus on kiva olla vaarin ihon alla. :-o
Hyvä runo herättää siis ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti...

Sanotaan myös: Älä tule iholle. Monet ovat merkitykset.

sivuaskel kirjoitti...

Johnleehooker, ei se ole sama.

Obeesia, kiitos.

Utua2, eritys = analyysi? Siis liian pitkästikö ulkonäöstä kosketukseen?
Logiikka oli toinen.

Isopeikko, ihon alta ei ole kokemusta. Tai... no joo.

Leijonainen, vaarin ihon alla? Mietin hetken ja arvailen nyt lopun. :)

Helanes, niin ovat, monet merkitykset.
Iholla, iholta, iholle.
Adessiivi, ablatiivi, allatiivi. Vai miten se meni?