keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Työkieli

Kirjoittaminen - miten tahansa - lyhyesti, pitkästi, korttiin, kirjeeseen tai tänne blogiin - on pysähtynyt omaan mahdottomuuteensa. Ajatuksia on, mutta ei sanoja. Ei ole tuntumaa sormenpäissä, syyhyä sydämessä. Intoa, paloa puuttuu.
Olkoon niin.

Viimeisen parin viikon aikana mökkirannan kukkaiskieli on muuttunut "jargoniksi", paljon työllistäväksi työkieleksi. Kolmikirjaimiset lyhenteet projekteista ja prosesseista, nelikirjaimiset organisaatioista, ovat solahtaneet suuhuni ja papereiden kulmiin kuin kevätpuro; hakenut uomansa itsestäänselvästi vaikka väkisin. Organisaatiomuutoksen myötä kesäkuun alusta lähtien työpaikkani on ollut BP&GO:ssa. Tai oikeammin TFP:ssä ja sen alaorganisaatiossa nimeltään SFS. Oikeastaan varsinainen työpaikkani on NFF. Ja tarkemmin ajatellen sen HR:ssä.

Sans snääki ny jottai, sanosisi turkkulaine.

Lomalla paistoi aurinko. Yhtenä iltana pulahdin 23 asteiseen järveen klo 22.15. Ei ollut montaa sellaista aamua että olisin laiturinnokassa aamukahvia nautiskellut. Oli kuitenkin. Muutama. Pyöräiltiin, saunottiin, uitiin, grillattiin, oltiin navetankattotalkoissa esikoisen mökillä.

Ei ole Jumala kieltänyt köyhää suuria haaveilemasta. Luvasta huolimatta en haaveillut. Elin joka hetken, ilman suuria suunnitelmia.

Passiflora ei jaksanut kukkia tänä kesänä, Palava rakkaus hehkui edellisvuotta hehkeämmin, keltaiset matalakasvuiset orvokit ovat lehahtaneet täyteen loistoonsa ja kukkineet toukokuusta lähtien ihan hulluna. Peruna kasvatti puolitoistametrisen varren, kukki kauniisti ja antaa ihania pottuja vielä pitkään. Sipulit, tillit, persiljat ja salaatit ovat ruokkineet meitä runsaina ja maukkaina. Pensasmustikoita on pienissä pensaissa jonkin verran, mutta sinistyvät hitaasti. Harmaamalvikki ja muut heinä-elokuiset kukat eivät oikein tiedä milloin kukkia.

Lintukesä on ollut tavallista hiljaisempi. Ilahduttavaa on ollut katsella laulujoutsenen perhe-elämää, kun kaikki kuusi poikasta ovat yhä kaislikon reunassa ja tuulisella säällä jo hieman haistelevat lentosuuntia. Harmaahaikaralla on pesä lähimännyssä ja ahkerasti se käy aamu- ja iltakalassa elantoa hankkimassa. Selkälokkiperheen isän nimesimme Eetuksi ja viime viikonloppuna se toi koko perheensä näytille mökkirantaan. Kuikka-pariskunnalla on yksi poikanen. Sen haikea huuto iltamyöhäisellä järvellä ei jätä ketään kylmäksi. Tämän kesän erikoisuus oli kartanomehiläisten pesä linnunpöntössä. Eipä ollut kirjosiepolla eikä talitintillä asiaa siihen kesämökkiin!


7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan sama täälläkin kirjoittamisen suhteen, luonto vetää enemmän puoleensa.
Tuntuu kuin kesän loppumiseen olisi oikein todella havahtunut ja kaiken ylimääräisen ajan haluaa vain viettää ulkona.

On sinulla ihmeellinen työpaikka!
Toivottavasti työt eivät muutu yhtä usein kuin kirjaimet sen nimessä.

Mukavaa loppukesää sinulle!

Hallatar kirjoitti...

Joskus henget eivät liiku vettenpäällä,
niin kuin mummoni sanoisi.

Tai
aika aikaa kutakin...


Jaksamme me odottaa
tarinaa ja kuvaa seuraavaa. =)

utukka kirjoitti...

On siis yritetty tyrkyttää sulle kultakorttia, vaan ei onnistu. Mutta elämä ilman kreditkortteja onkin parempi vaihtoehto. Vaan voisiks vähän hellittää töistä. Kuulostat väsyneeltä.
Nimim. "Väsy"

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos MK, samoja fiiliksiä sielläkin :) Luonnossa, vaikka sateisessakin on ihmisen hyvä olla ! Sinulle myös elokuun pehmeänlämpimiä päiviä ja hämärtyviä iltoja, kypsyvän luonnon tuoksuja!

Kiitos kannustuksesta, Hallatar. Ehkä joskus jotain tekstiä syntyy...tai sitten ei :)

Utua2, ?????????? - oikeastaan mukava saada joskus kommentti, jota ei ymmärrä. En ole väsynyt, mutta ehkä hieman haikaileva kun tekisi mieli tehdä niin monenlaista "omaa", mutta kun ei ole aikaa.

sivuaskel kirjoitti...

Uuuuuuppss,Utua2; nyt ymmärrän tuon kommenttisi. Kipaisin siellä Michiganissa katsomassa....Hitailla kulkee näköjään tänäkin aamuna. Kiitos kortista - kultaisesta :)!

Anonyymi kirjoitti...

Kaksi oivallusta sain sinulta.
- Kirjoittaminen lähtee "syyhystä sydämessä". Se on epämääräistä tuntua, jolloin ei vielä tiedä, haluaako kirjoittaa itsestään ulos vai toisen sisälle.
- Jargon on huonoin mahdollinen tapa saada viesti perille ulkopuolisille. Kaanaan kielen käyttö kommunikaatiovälineenä supistaa piiriä, ei laajenna sitä.

sivuaskel kirjoitti...

Mm, tuntuu melkein juhlalliselta että minulta joku saa oivalluksia. Kommenttisi jargonista; olen aivan samaa mieltä.