ei ihan aiheesta, vierestä hiukan...
kapina-aiheesta sais toki tiukan
mentorin ritalla apinat häkissä
tyhminkään oranki ei pysy säkissä
jos isosta pieneen tila muuttuu
varmasti aihetta onkin suuttuu
työssä on napinaa monenlaista
ihmistä monta ja erilaista
tuloksen perässä juostaan kujaa
hidas ei riitä, on mentävä lujaa!
ihminen ei ole kone, ei robotti
"pomoko siellä taas töihin hopotti"
kiire on ameeba, kumma liero
tilansa ottava, valtias kiero
hässäkkä syntyy ihmisen mielessä
pahasti jotain on silloin pielessä
onko se kiire vai tunne vain siitä
ett' kellossa tunnit ei millään riitä
torstaina, syyskuuta 28, 2006
keskiviikkona, syyskuuta 27, 2006
Matka on alkanut
Kirjoitin viime viikolla muistiinmerkintöjäni alkaneelta valmennukselta, mielenkiintoiselta matkalta, jolle ei ole mahdollista saada ennakkoon paluulippua.
Valmennus jatkuu ensi viikolla intensiivijaksolla, joka on kolmipäiväinen sukellus syviin vesiin.
Haluan avata uusia ikkunoita, löytää piiloutuneita voimavaroja, oppia kanssakulkijoilta, kiikaroida pidemmälle.
Itsensä tonkiminen ei välttämättä ole mieluisaa, mutta joskus paikallaan.
Enemmän kuin ohutta yläpilveä
Enpä tiennyt aamulla töihin lähtiessä mitä tuleman pitää. Kalenterissani oli kyllä merkintä parin sovitun asiakastapaamisen ympärillä "USA". Utan Skärsilda Anställningar = paperitöitä. Mutta ei se niin mennyt. Arki ei useinkaan mene niinkuin amerikkalaisessa elokuvassa. Eihän niissäkään enää usein ole "happy endiä". Maailma on muuttunut.
Eilinen pitkä työpäivä raahautui mukanani jo yli yön, kulki mukanani aamuisen työmatkan sirpaleisina työstettävinä ajatuksina. Bussi kolisteli, nitkui ja natkui eikä kuljettajallakaan tuntunut olevan kaikki asiat tasapainossa. Kaasupoljin oli yhtä herkkä kuin jarru. Bruuumpps bruuumpps ja töks töks.
Olin viime viikolla kolme päivää lomalla, kesäloman palasia, joita onneksi on vielä muutama jäljellä syksyn pimeisiin. Ma-ti olin töissä, mutta en oman työpöydän ääressä, joten odotettavissa oli sähköpostien tulva, oman tiimin kysymykset, kuulumiset, edellisen työpäivän pohdinnat ja pino viime viikolta työn alle jääneitä papereita. Ja niitä "ovenrakoihmisiä". Onks sulla hetki aikaa.
USA-merkintä antoi suojaa tekemisilleni vain hetken. Tämä päivä oli tietämättäni tarkoitettu ongelmien käsittelyyn. Tunsin suurta voimattomuutta, riittämätömyyttä asioiden auttamiseksi.
Share Hold Value.
Sydäntä Hyvin Vähän.
Eilinen pitkä työpäivä raahautui mukanani jo yli yön, kulki mukanani aamuisen työmatkan sirpaleisina työstettävinä ajatuksina. Bussi kolisteli, nitkui ja natkui eikä kuljettajallakaan tuntunut olevan kaikki asiat tasapainossa. Kaasupoljin oli yhtä herkkä kuin jarru. Bruuumpps bruuumpps ja töks töks.
Olin viime viikolla kolme päivää lomalla, kesäloman palasia, joita onneksi on vielä muutama jäljellä syksyn pimeisiin. Ma-ti olin töissä, mutta en oman työpöydän ääressä, joten odotettavissa oli sähköpostien tulva, oman tiimin kysymykset, kuulumiset, edellisen työpäivän pohdinnat ja pino viime viikolta työn alle jääneitä papereita. Ja niitä "ovenrakoihmisiä". Onks sulla hetki aikaa.
USA-merkintä antoi suojaa tekemisilleni vain hetken. Tämä päivä oli tietämättäni tarkoitettu ongelmien käsittelyyn. Tunsin suurta voimattomuutta, riittämätömyyttä asioiden auttamiseksi.
Share Hold Value.
Sydäntä Hyvin Vähän.
tiistaina, syyskuuta 26, 2006
Lapsi Bretagnessa
Ostereita avaamassa. Bretagnessa. Merenrannalla.
Kivitalo, ranskalainen maalaismaisema.
Bon Voyage!
Kivitalo, ranskalainen maalaismaisema.
Bon Voyage!
Huutoja illassa
Työpäivä 8.30 - 19.00 Vuosaaren rannassa, merenkimalluksen häikäisevässä valossa. Täyteläinen päivä. Ensi vuoden toimintasuunnitelmaa, strategisia tehtäviä, uuden innovointia, yksittäisiä pohdintoja, jotka saivat mietteliääksi.
Työtä enemmän kuin tekijöitä, haasteita enemmän kuin voimia. Riittämättömyyttä. Punnerrusta. Ja kaikesta huolimatta tahtoa. Ihminen on kummallinen otus.
Innostavaa, mutta ristiriitaista pohdintaa.
Monien silmissä ajatus muualla. Perheessä, rakkaissa, huolissa, suorittamisessa.
Ei kravatteja, paljon farkkuja. Kaukana liituraita.
Lukuja, prosentteja, ihmisiä. Share hold value.
Ennen muuta.
Ammuu.
Kotona ovi auki terassille. Humalaisen huutoja, epätoivoista viestintää. Ja nyt; klo 22.00 pauketta, räiskettä. Vihreää, punaista, valkoista ilotulitusta. En tiedä miksi.
Työtä enemmän kuin tekijöitä, haasteita enemmän kuin voimia. Riittämättömyyttä. Punnerrusta. Ja kaikesta huolimatta tahtoa. Ihminen on kummallinen otus.
Innostavaa, mutta ristiriitaista pohdintaa.
Monien silmissä ajatus muualla. Perheessä, rakkaissa, huolissa, suorittamisessa.
Ei kravatteja, paljon farkkuja. Kaukana liituraita.
Lukuja, prosentteja, ihmisiä. Share hold value.
Ennen muuta.
Ammuu.
Kotona ovi auki terassille. Humalaisen huutoja, epätoivoista viestintää. Ja nyt; klo 22.00 pauketta, räiskettä. Vihreää, punaista, valkoista ilotulitusta. En tiedä miksi.
maanantaina, syyskuuta 25, 2006
Landella
Tiistai-illasta sunnuntai-aamupäivään landella.
Omenapuiden istutusta. Melba, Jaspi, Keltakaneli ja perhepuu; Punakaneli, Aleksanteri ja Kersti. Pikkupihlaja-angervon tulenpunaisia pensaita, päivänsilmän keltaisia väriläiskiä, Hildur- ja Kristen-viinimarjapensaita, mustia ja yksi punainen. Lunta odotellessa ja kevään. Kun vihreä valtaa valkean, lumen ja jään.
Laulujoutsenen lapset levittelivät siipiään tuulelle.
Elämäniloa. Trumpettisooloja.
Omenapuiden istutusta. Melba, Jaspi, Keltakaneli ja perhepuu; Punakaneli, Aleksanteri ja Kersti. Pikkupihlaja-angervon tulenpunaisia pensaita, päivänsilmän keltaisia väriläiskiä, Hildur- ja Kristen-viinimarjapensaita, mustia ja yksi punainen. Lunta odotellessa ja kevään. Kun vihreä valtaa valkean, lumen ja jään.
Laulujoutsenen lapset levittelivät siipiään tuulelle.
Elämäniloa. Trumpettisooloja.
Omenia, puolukoita
pilkon omenia
melba-mehukkaita
survon puolukoita
hämäläistä torikamaa
annual personnel review
deadline: kvarttaali neljä, Q4
melba-mehukkaita
survon puolukoita
hämäläistä torikamaa
annual personnel review
deadline: kvarttaali neljä, Q4
Kirje, Runotorstain 18. haaste
Seinälläni on taulu, vuodelta 1985, Hannu Väisäsen maalaama: avonainen, sisältä siniharmaa, vesileimallinen kirjekuori, mustekynä ja pieni, taitettu, kirjoittamaton kortti.
Tauluun liittyy paljon muistoja, symboliikkaa, kirjoittamisen intohimoa, tyhjän paperin lumoa.
kirjoitin
olin siis olemassa
usein
valkea paperi muuttui tuijotukseksi
puolitiehen juuttunut ajatus,
vitkastellen terään asti valunut muste
raapusti jäljen
ainutkertaisen
lähtemättömän
Tauluun liittyy paljon muistoja, symboliikkaa, kirjoittamisen intohimoa, tyhjän paperin lumoa.
kirjoitin
olin siis olemassa
usein
valkea paperi muuttui tuijotukseksi
puolitiehen juuttunut ajatus,
vitkastellen terään asti valunut muste
raapusti jäljen
ainutkertaisen
lähtemättömän
tiistaina, syyskuuta 19, 2006
Muminaa
just nyt, just nyt
en nyt, en nyt
men nytt
på sätt och vis
lomalle siis
just now, just now
no no no
tell me how
should moo a cow
kiire kiireempi infarkti
en nyt, en nyt
men nytt
på sätt och vis
lomalle siis
just now, just now
no no no
tell me how
should moo a cow
kiire kiireempi infarkti
maanantaina, syyskuuta 18, 2006
Eilen opittua
"Kyltti antiikin ajan ostoskeskuksessa: Ostaminen ei tee onnelliseksi."
"Hulluutta on tehdä asiat aina samalla tavalla, mutta odottaa uusia tuloksia."
"Tie helvettiin on päällystetty hyvillä tarkoituksilla."
"Vähemmän mieltä, enemmän sydäntä."
"Onnellisuus on oven takana, avain on omassa taskussani."
"Haluamme muutosta, mutta emme halua muuttua."
Mitä haluat Elämältä juuri nyt?
Mitä Elämä haluaa Sinulta?
Miksi Sinun asiat eivät ole vielä huonommin kuin nyt?
"Hulluutta on tehdä asiat aina samalla tavalla, mutta odottaa uusia tuloksia."
"Tie helvettiin on päällystetty hyvillä tarkoituksilla."
"Vähemmän mieltä, enemmän sydäntä."
"Onnellisuus on oven takana, avain on omassa taskussani."
"Haluamme muutosta, mutta emme halua muuttua."
Mitä haluat Elämältä juuri nyt?
Mitä Elämä haluaa Sinulta?
Miksi Sinun asiat eivät ole vielä huonommin kuin nyt?
Matkalle
päivä piilottelee aamun helmoissa
lapsen uteliaisuus kurkistaa
vähä valo voimistuu
majakan valo on kaukana
näkyvissä
matka on tehtävä
paluusta ei ole tietoa
lapsen uteliaisuus kurkistaa
vähä valo voimistuu
majakan valo on kaukana
näkyvissä
matka on tehtävä
paluusta ei ole tietoa
sunnuntai, syyskuuta 17, 2006
Kiinni elämässä
Viikonloppu järvenrannan rauhassa ei tunnu koskaan ylimitoitetulta. Kun auton moottori pysähtyy, pysähtyy aika. Matka juna-asemalta määränpäähän, määräasemalta mökkipihaan on siirtymää, joka on elettävä. Työasioiden kelausta, menneen viikon tapahtumia, rästiin jääneitä töitä. Tienvieret täynnä vihreää puustoa, siellä täällä keltaisia lehtiä, syksyn viestejä. Väsynyt mieli hiljainen.
Auto kaartaa mutkan takaa pihaan. Järvi näkyy uuden "kaivopuiston" takaa, vihreää, täyteläistä - vielä, mietin. Mies on tasannut maan, kylvänyt siemenet... tilaa hengittää, ajattelen.
Tuvassa kehäkukkien tuoreet auringot oransseina valoina. Lehtisalaatin kukinnot toisessa maljakossa. Mies on odottanut. Minä toisaalla. Leikkaan vaaleanpunaisen ruusun tuvan pöydälle, vanhaan vedenvihreään lasipulloon. Elämäni Ruusu. Kiitollisina paljosta rakastamme.
Toisiamme.
Elämää.
Yhteistä.
Auto kaartaa mutkan takaa pihaan. Järvi näkyy uuden "kaivopuiston" takaa, vihreää, täyteläistä - vielä, mietin. Mies on tasannut maan, kylvänyt siemenet... tilaa hengittää, ajattelen.
Tuvassa kehäkukkien tuoreet auringot oransseina valoina. Lehtisalaatin kukinnot toisessa maljakossa. Mies on odottanut. Minä toisaalla. Leikkaan vaaleanpunaisen ruusun tuvan pöydälle, vanhaan vedenvihreään lasipulloon. Elämäni Ruusu. Kiitollisina paljosta rakastamme.
Toisiamme.
Elämää.
Yhteistä.
torstaina, syyskuuta 14, 2006
Uskaltamatta
Runotorstain 17. haaste
tapahtumien muistot sylissäni
ohitan muutaman albumisivun
uskaltamatta nähdä murhetta,
täytekakun sisälle leivottua,
pian räjähtävää pommia
tunnemuistoja ei voi editoida
uskaltamatta ei synny tapahtumien muistoja
uskaltamatta ei synny elämää
eteenpäin
tapahtumien muistot sylissäni
ohitan muutaman albumisivun
uskaltamatta nähdä murhetta,
täytekakun sisälle leivottua,
pian räjähtävää pommia
tunnemuistoja ei voi editoida
uskaltamatta ei synny tapahtumien muistoja
uskaltamatta ei synny elämää
eteenpäin
keskiviikkona, syyskuuta 13, 2006
Huomenna 14.9.
Ikimuistoinen, sateinen syyskuun lauantai 2002.
Valkokultainen, yhdeksäntimanttinen ja keltavalkokultainen sileä pujottautuivat.
Sade tuo onnea.
Kaksi nelilehtistä apilaa.
Valkokultainen, yhdeksäntimanttinen ja keltavalkokultainen sileä pujottautuivat.
Sade tuo onnea.
Kaksi nelilehtistä apilaa.
tiistaina, syyskuuta 12, 2006
Joet virtaavat
"Neckar, Main ja Mosel on
Rheinin alkujuuret.
Seine, Loire, Dordon, Garon:
Ranskan joet suuret.
Iller,Lech, Isar, Inn,
Drava, Sava, Morava.
Marchin, Theissin muistankin.
Prut on paikkans' saava."
Opin tämän jokirunon maantiedonopettajalta joskus kauan sitten. Se on kulkenut muistissani hokeman tavoin.
Amerikansisko muistanee runon, koska meillä oli sama legendaarinen maantiedonopettaja aikanaan. Astola oli hänen nimensä. Opetusmetodinsa ikimuistoiset.
Rheinin alkujuuret.
Seine, Loire, Dordon, Garon:
Ranskan joet suuret.
Iller,Lech, Isar, Inn,
Drava, Sava, Morava.
Marchin, Theissin muistankin.
Prut on paikkans' saava."
Opin tämän jokirunon maantiedonopettajalta joskus kauan sitten. Se on kulkenut muistissani hokeman tavoin.
Amerikansisko muistanee runon, koska meillä oli sama legendaarinen maantiedonopettaja aikanaan. Astola oli hänen nimensä. Opetusmetodinsa ikimuistoiset.
Hedelmällinen passiflora
Olen usein kertonut täällä kärsimyskukastani, jonka sain lapsiltani äitienpäivälahjaksi 14.5.2006. Kärsimyskevät oli kääntymässä uuteen, tuntemattomaan suuntaan, eteenpäin.
Tunnelma oli yhtä aikaa helpottunut ja varpaillaan.
Kevät suli kesäksi, yhdeksi ikimuistoisimmista. Miehen elämänusko näkyy mökillä oman käden jälkinä: kurkistaa uuden ulkohuussin sydänikkunasta, kuuluu pihakaivon iloisesta lorinasta, tuntuu pehmeänä elinvoimaisena apilikkona jalkapohjissa "kaivopuiston" maanrakennustyön jälkeen, pilkistää vastaistutettujen ruusujen nupuista, maistuu hedelmällisen kasvimaan sadossa... tuoksuu uudessa puuliiterissä... Ihmettelen - en lakkaa ihmettelemästä - että juuri tänä kesänä kaikki tämä on tapahtunut. Mikään apteekin lääke ei pysty samaan.
Kärsimyskukka on avannut meille kolmisenkymmentä kukkaa ja tehnyt yhden hedelmän. Kasvanut ja rönsyillyt niin, että jälleen on tulossa uusia nuppuja. Vieläköhän nekin ehtivät aueta ennen syyspimeitä?
Kiitos Siljalle, esikoiselleni, näistä eilen otetuista kuvista!
Lankakastelu on toiminut 9.6. alkaen ja terassin viileys saakoon kukkakuningattaren kuumaksi edelleen!
maanantaina, syyskuuta 11, 2006
Enter delete
Jäi kaivelemaan aamusella näppäimistömaailma, jokapäiväinen leipämme.
action center
enter enter
caps lock, num lock
alltför tjock
home, del and control alt
älsking ge mig lite salt
peegee up and peegee down
this is nearly like a town
piste pilkku kauttaviiva
en oo soikee, en oo diiva
control, tähti, alt geeär
näppäimistön peeär - är?
action center
enter enter
caps lock, num lock
alltför tjock
home, del and control alt
älsking ge mig lite salt
peegee up and peegee down
this is nearly like a town
piste pilkku kauttaviiva
en oo soikee, en oo diiva
control, tähti, alt geeär
näppäimistön peeär - är?
Liian väsynyt
en ole välinpitämätön
mutta liian väsynyt
olen käsittelemään
wtc-surua, ihmisen pahuutta, maailman surullisuutta
missä olit silloin kun tapahtui
missä olet nyt, huomenna, ylihuomenna
joka päivä liikaa katastrofeja
yksityisiä, kollektiivisia, monenlaisia
"Lapsoset ketterät kotihaasta
koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas
illalla kylpy maittaa....
Pehmyt on lapsista aina vihta,
äiti jos on vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa"...
mutta liian väsynyt
olen käsittelemään
wtc-surua, ihmisen pahuutta, maailman surullisuutta
missä olit silloin kun tapahtui
missä olet nyt, huomenna, ylihuomenna
joka päivä liikaa katastrofeja
yksityisiä, kollektiivisia, monenlaisia
"Lapsoset ketterät kotihaasta
koivusta oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen taas
illalla kylpy maittaa....
Pehmyt on lapsista aina vihta,
äiti jos on vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis äidin lapset
kylmältä maailmassa"...
sunnuntai, syyskuuta 10, 2006
The Best Loved Poems of JKO - In her own words
Caroline Kennedy:
"When my mother was working as a literary editor, she wrote the following as part of an anthology called Books I Read When I Was Young published by the National Council of Teachers of English.
My mother felt fortunate to have had English teachers who changed her life. When she spoke about the poetry evening at the White House, she was especially proud that she had been able to find and invite her high school English teacher, who had first taught her to love Shakespeare.
Although I know my mother would have felt slightly embarrassed to have her own poems included with the ones in this book that she so admired, they have meant a lot to our family, and I wanted to share them. She allowed them to be published during her life, and they reveal a bit about her in her own words. Though writing poetry can seem difficult, I hope these poems will also encourage readers to write poetry of their own."
From BOOKS I READ WHEN I WAS YOUNG: THE FAVORITE BOOKS OF FAMOUS PEOPLE (Jacqueline Kennedy-Onassis)
"Read for escape, read for adventure, read for romance, but read the great writers. You will find to your delight that they are easier and more joy to read than second-rate ones. They touch your imagination and your deepest yearnings, and when your imagination is stirred it can lead you down paths you never dreamed you world travel. If you read great language you will develop, without your realizing it, an appreciation of excellence that can shape your life.
Read Edgar Allan Poe, Jack London, Jules Verne, Ernest Hemingway. An read poetry - in whatever anthology your school gives you. Rhythm is what should first seize you when you read poetry. Do you know "Tarantella" by Hilaire Bellock? Read Countee Cullen, e.e. cummings, Emily Dickinson, Siegfried Sassoon. Do you know "The Fog" by Carl Sandburg? It's modelled on the Japanese haiku which is only allowed to be seventeen syllables long and doesn't have to rhyme. You could try to write a poem like that.
If you read, you may want to write. Great painters learned to paint by copying Old Masters in museums. You can learn to write by trying to copy the writers you like. Writing helps you to express your deepest feelings. Once you can express yourself you can tell the world what you want from it or how you would like to change it. All the changes in the world, for good or evil, were first brought about by words." 1980
Yksi näkökulma. Leben und leben lassen.
"When my mother was working as a literary editor, she wrote the following as part of an anthology called Books I Read When I Was Young published by the National Council of Teachers of English.
My mother felt fortunate to have had English teachers who changed her life. When she spoke about the poetry evening at the White House, she was especially proud that she had been able to find and invite her high school English teacher, who had first taught her to love Shakespeare.
Although I know my mother would have felt slightly embarrassed to have her own poems included with the ones in this book that she so admired, they have meant a lot to our family, and I wanted to share them. She allowed them to be published during her life, and they reveal a bit about her in her own words. Though writing poetry can seem difficult, I hope these poems will also encourage readers to write poetry of their own."
From BOOKS I READ WHEN I WAS YOUNG: THE FAVORITE BOOKS OF FAMOUS PEOPLE (Jacqueline Kennedy-Onassis)
"Read for escape, read for adventure, read for romance, but read the great writers. You will find to your delight that they are easier and more joy to read than second-rate ones. They touch your imagination and your deepest yearnings, and when your imagination is stirred it can lead you down paths you never dreamed you world travel. If you read great language you will develop, without your realizing it, an appreciation of excellence that can shape your life.
Read Edgar Allan Poe, Jack London, Jules Verne, Ernest Hemingway. An read poetry - in whatever anthology your school gives you. Rhythm is what should first seize you when you read poetry. Do you know "Tarantella" by Hilaire Bellock? Read Countee Cullen, e.e. cummings, Emily Dickinson, Siegfried Sassoon. Do you know "The Fog" by Carl Sandburg? It's modelled on the Japanese haiku which is only allowed to be seventeen syllables long and doesn't have to rhyme. You could try to write a poem like that.
If you read, you may want to write. Great painters learned to paint by copying Old Masters in museums. You can learn to write by trying to copy the writers you like. Writing helps you to express your deepest feelings. Once you can express yourself you can tell the world what you want from it or how you would like to change it. All the changes in the world, for good or evil, were first brought about by words." 1980
Yksi näkökulma. Leben und leben lassen.
Onnea
"Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä. "
Lauri Viita: Onni (1965)
Lauantaina oli Ylen 80-vuotislähetyksiä siellä ja täällä kanavilla. Huonosti televisiota seuraavana sattui silmääni illan ohjelmatarjonnasta kypsään ikään ehtineen median erikoislähetykset. Yle Teemalta tuli mielenkiintoinen ohjelma Urho Kekkosen presidenttiyden loppuajan uutisoinneista, sen aikaisesta poliittisesta ilmapiiristä ja viestinnän vaikeudesta.
Ohjelmassa oli pätkä UKK:n televisiopuheesta, jossa hän siteerasi Lauri Viidan runoa Onni, vuodelta 1965. Kuolematon Kekkonen, joka hallitsi ja vallitsi 25 vuotta (1956-1981) tätä kovia kokenutta isänmaata.
En ole Kekkosfani missään mitassa, mutta hänen kirjallisuusorientoitunut mielenlaatunsa sykähdytti. Olkoonkin vaikka "bullshitiä", populismia hänen kansanomaisuutensa. Ties mitä se oli. Karismaa omassa lajissaan kuitenkin. Eittämättä. 1986 olin 31-vuotias kun katsoin televisiosta hänen hautajaisiaan. Narvan marssi soi jyhkeänä, kun seremonia tuomiokirkossa oli ohi ja Ukkoa kannettiin surusaattueessa kohti Hietaniemen hautausmaata. Pitkä pätkä suomalaista itsestäänselvältä näyttänyttä identiteettiä oli tullut finaaliin.
Tuo Viidan runo osui suoraan suoneen. Olen siteerannut sitä usein eri yhteyksissä ja joskus jopa toivonut, että "kun olen kuollut, kun olen kuollut", joku älyäisi laittaa tuon värssyn viimeiselle matkalleni mukaan.
Miten synkeää. Ja ei ollenkaan.
Mökkiterassin vanhassa, sepäntakomassa paksussa naulassa roikkuu vihreä reppu. Taidokas koivunvarvuista rakennettu säntillisen pyöreä linnunpesä löytyi puutaapelista tänä kesänä ja ilahduttaa silmää "tilataideteoksena" mökin kuistilla.
"Kun olen kuollut, kun olen kuollut kesä jatkuu. Kesä."
nurmettuu.
Ikkunan edessä
pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut.
Kesä jatkuu. Kesä. "
Lauri Viita: Onni (1965)
Lauantaina oli Ylen 80-vuotislähetyksiä siellä ja täällä kanavilla. Huonosti televisiota seuraavana sattui silmääni illan ohjelmatarjonnasta kypsään ikään ehtineen median erikoislähetykset. Yle Teemalta tuli mielenkiintoinen ohjelma Urho Kekkosen presidenttiyden loppuajan uutisoinneista, sen aikaisesta poliittisesta ilmapiiristä ja viestinnän vaikeudesta.
Ohjelmassa oli pätkä UKK:n televisiopuheesta, jossa hän siteerasi Lauri Viidan runoa Onni, vuodelta 1965. Kuolematon Kekkonen, joka hallitsi ja vallitsi 25 vuotta (1956-1981) tätä kovia kokenutta isänmaata.
En ole Kekkosfani missään mitassa, mutta hänen kirjallisuusorientoitunut mielenlaatunsa sykähdytti. Olkoonkin vaikka "bullshitiä", populismia hänen kansanomaisuutensa. Ties mitä se oli. Karismaa omassa lajissaan kuitenkin. Eittämättä. 1986 olin 31-vuotias kun katsoin televisiosta hänen hautajaisiaan. Narvan marssi soi jyhkeänä, kun seremonia tuomiokirkossa oli ohi ja Ukkoa kannettiin surusaattueessa kohti Hietaniemen hautausmaata. Pitkä pätkä suomalaista itsestäänselvältä näyttänyttä identiteettiä oli tullut finaaliin.
Tuo Viidan runo osui suoraan suoneen. Olen siteerannut sitä usein eri yhteyksissä ja joskus jopa toivonut, että "kun olen kuollut, kun olen kuollut", joku älyäisi laittaa tuon värssyn viimeiselle matkalleni mukaan.
Miten synkeää. Ja ei ollenkaan.
Mökkiterassin vanhassa, sepäntakomassa paksussa naulassa roikkuu vihreä reppu. Taidokas koivunvarvuista rakennettu säntillisen pyöreä linnunpesä löytyi puutaapelista tänä kesänä ja ilahduttaa silmää "tilataideteoksena" mökin kuistilla.
"Kun olen kuollut, kun olen kuollut kesä jatkuu. Kesä."
Terveiset Elämältä
Terveiset neliapiloilta, vaahtopäiseltä järvenselältä, joutsenperheeltä, pihan yli pomppineelta kärpältä.
Terveiset riepottelevalta syystuulelta, tuvan takkatulen ritinältä, kehäkukkien oranssilta, samettiorvokeiden sinisiltä silmiltä, solakoilta valkosipulin varsilta, rupsahtaneilta tillinoksilta, aikuistuvilta perunan mukuloilta.
Terveiset kukkivilta ja nupuillaan olevilta valkeilta ja punaisilta ruusuilta. Vilkutuksia vastaistutetulta villiruusulta, joka ilmoittaa olevansa hengissä.
Terveiset kahdenviikon vanhalta "kaivopuistolta", joka on alkanut vihertää apilikkoa. Uusi kaivo oli saanut vintturin ja pumpun, kepeästi vettä juoksuttavan. Miehen maanrakennustyöt olivat onnistuneet yli odotusten.
Terveiset uudelta ulkohuussilta, joka on vihitty arkiseen käyttöönsä pari viikkoa sitten ja jossa voit sydänikkunaovi selällään nautiskella järvimaisemasta ja pihakoivikosta. Mies oli valanut uuden rappusen oven eteen, siirtänyt nurmimaton "luonnonsuojelualueelta" ettei hiekka kantaudu kengänpohjissa turhaan sisälle asti. Viikonlopun aikana löysimme rappusille myös uudet matot. Että voi ihminen olla onnellinen pienistä suurista asioista!
Terveiset tuvan hiljaisuudelta, syviltä ja makoisilta päiväunilta, kynttiläntuoksuilta ja lyhtyjen loisteelta.
Terveiset lauantai-illan lumoavalta tähtitaivaalta, täydenkuun rakentamalta kimalteiselta kuunsillalta järvenpinnassa.
Terveiset Elämältä.
Terveiset riepottelevalta syystuulelta, tuvan takkatulen ritinältä, kehäkukkien oranssilta, samettiorvokeiden sinisiltä silmiltä, solakoilta valkosipulin varsilta, rupsahtaneilta tillinoksilta, aikuistuvilta perunan mukuloilta.
Terveiset kukkivilta ja nupuillaan olevilta valkeilta ja punaisilta ruusuilta. Vilkutuksia vastaistutetulta villiruusulta, joka ilmoittaa olevansa hengissä.
Terveiset kahdenviikon vanhalta "kaivopuistolta", joka on alkanut vihertää apilikkoa. Uusi kaivo oli saanut vintturin ja pumpun, kepeästi vettä juoksuttavan. Miehen maanrakennustyöt olivat onnistuneet yli odotusten.
Terveiset uudelta ulkohuussilta, joka on vihitty arkiseen käyttöönsä pari viikkoa sitten ja jossa voit sydänikkunaovi selällään nautiskella järvimaisemasta ja pihakoivikosta. Mies oli valanut uuden rappusen oven eteen, siirtänyt nurmimaton "luonnonsuojelualueelta" ettei hiekka kantaudu kengänpohjissa turhaan sisälle asti. Viikonlopun aikana löysimme rappusille myös uudet matot. Että voi ihminen olla onnellinen pienistä suurista asioista!
Terveiset tuvan hiljaisuudelta, syviltä ja makoisilta päiväunilta, kynttiläntuoksuilta ja lyhtyjen loisteelta.
Terveiset lauantai-illan lumoavalta tähtitaivaalta, täydenkuun rakentamalta kimalteiselta kuunsillalta järvenpinnassa.
Terveiset Elämältä.
perjantaina, syyskuuta 08, 2006
Aamukuu
Keittiön ikkunassa aurinko jo noussut.
Makuuhuoneen ikkunan valaisee kuu.
Siniharmaalla
aamutaivaalla
auringon valaisema
täysi kuu.
Haloilmiö.
Makuuhuoneen ikkunan valaisee kuu.
Siniharmaalla
aamutaivaalla
auringon valaisema
täysi kuu.
Haloilmiö.
torstaina, syyskuuta 07, 2006
Keltapuseroinen mies
Katselin terassiltani ja näin keltapuseroisen miehen.
Räpläsi sateessa pyöräänsä. Matkalla jossakin.
Pimeä, pilvinen ilta, kesänjälkeinen.
Huomenna mökille. Tiuhan työviikon jälkeen.
Jokaisella suuntansa.
Matkalla jossakin - Espoossa, Kanta-Hämeessä.
Jossakin. Joku.
Who cares? He. I know. He cares.
Min älskning. My Darling.
The Most Important Human Being!
The Man.
Räpläsi sateessa pyöräänsä. Matkalla jossakin.
Pimeä, pilvinen ilta, kesänjälkeinen.
Huomenna mökille. Tiuhan työviikon jälkeen.
Jokaisella suuntansa.
Matkalla jossakin - Espoossa, Kanta-Hämeessä.
Jossakin. Joku.
Who cares? He. I know. He cares.
Min älskning. My Darling.
The Most Important Human Being!
The Man.
Joka aamu on armo uus
"Virsi 547:
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus..."
Kuulostaa hartaalta. Tänä aamuna ymmärsin että eilisen murheet ovat eilisiä, mutta ei unohdettuja. Joka aamu on armo uus. Sillanpieleen olisin mieluusti taakkani jättänyt. Eivät ne jättäneet minua. Kuljin aamusta päivän suuntaan. Ilta tuli vastaan.
Nyt tuntuu, että huomiseen voin kulkea silmänräpäystäkään nukkumatta.
Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus..."
Kuulostaa hartaalta. Tänä aamuna ymmärsin että eilisen murheet ovat eilisiä, mutta ei unohdettuja. Joka aamu on armo uus. Sillanpieleen olisin mieluusti taakkani jättänyt. Eivät ne jättäneet minua. Kuljin aamusta päivän suuntaan. Ilta tuli vastaan.
Nyt tuntuu, että huomiseen voin kulkea silmänräpäystäkään nukkumatta.
Tästä tulee hyvä päivä, päätän.
Kello on kymmenen yli kuusi.
Nukuin yön yli, kävelin sillan illasta aamuun.
Nyt kun olen tässä, sillanpäässä
eilisen taakat painavat käsissä yhä.
Jättäisinkö kantamukseni tähän, sillankupeeseen.
Jatkaisin matkaani aamutietä päivän suuntaan, kevein käsin.
Ottaiskohan ne joku tästä, veisi uteliaisuuttaan mukanaan.
Pettyäkseen huomatessaan kantaneensa turhaan toiselle kuuluvia murheita.
Nukuin yön yli, kävelin sillan illasta aamuun.
Nyt kun olen tässä, sillanpäässä
eilisen taakat painavat käsissä yhä.
Jättäisinkö kantamukseni tähän, sillankupeeseen.
Jatkaisin matkaani aamutietä päivän suuntaan, kevein käsin.
Ottaiskohan ne joku tästä, veisi uteliaisuuttaan mukanaan.
Pettyäkseen huomatessaan kantaneensa turhaan toiselle kuuluvia murheita.
keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006
Die Wärme
"Die Wärme vor allem, das Gluck
so einfach:
ein klarer Brunnen, trockenes Brennholz, Bucher
und Backen am Samstag:
wie des Lebens Weisheit
runden sich unter dem Tuch die Brote"
(missä on saksalainen yyy, nyyyh.)
"Lämpö on kaikki kaikessa, onni
yksinkertainen:
kirkasvetinen kaivo, kuivat puut, kirjat
ja leipominen lauantaina:
kuin elämän koko viisaus
leviävät liinan alla leivät."
Liisa Laukkarinen, "Talven ainoa valo" "Das einzige Licht des Winters"
so einfach:
ein klarer Brunnen, trockenes Brennholz, Bucher
und Backen am Samstag:
wie des Lebens Weisheit
runden sich unter dem Tuch die Brote"
(missä on saksalainen yyy, nyyyh.)
"Lämpö on kaikki kaikessa, onni
yksinkertainen:
kirkasvetinen kaivo, kuivat puut, kirjat
ja leipominen lauantaina:
kuin elämän koko viisaus
leviävät liinan alla leivät."
Liisa Laukkarinen, "Talven ainoa valo" "Das einzige Licht des Winters"
tiistaina, syyskuuta 05, 2006
Seriously
Olen hömpöttänyt liian monta iltaa. Tekstit kuulostavat "hilipatipippanilta". Nautin epämuodollisuuksista, päähänpistoista, poikkitaiteellisuudesta, kevytmielisyydestä, ja ennen muuta - lapsenmielisestä ilottelusta tässä ja nyt.
Kaikella on rajansa.
Joku kirjoitti blogissaan siitä - taisi olla iines - miten hän seuraa laskureilla blogilukijoiden määrää, analysoi anonyymien tulemisia ja menemisiä. Kirjoitus sai minut miettimään, miksi kirjoitan blogiin, miksi en käsin kuten ennen, valkokantisiin puhdassivuisiin päiväkirjoihin?
En kirjoita muuta kuin itselleni. Muistiinmerkintöjä. Mitä milloinkin. En tarvitse laskuria. Toki on arvokasta ja mukavaa saada kommentteja, mutta kirjoittaessani en ajattele kirjoittavani jollekin kasvottomalle yleisölle. Ajatuksen virta on estotonta. Bloggaajien nimet ovat kasvoja verhon takana. Tuntemattomia tuttuja ystäviä.
Olen kirjoittanut blogia maaliskuusta 2006 alkaen. Heinäkuussa tyttäreni ehdotti, että voisin liittyä blogilistalle. Niin teinkin. Molempi parempi.
Haluan vain merkitä muistiin fiiliksiä, asioita - ihan kuten mökkipäiväkirjaani, jota kirjoitan kuulakärkikynällä. Hauska sana muuten, kuulakärki. :)
Arvostan blogitekstejä, Runotorstain satoa, joista löytyy rajattomasti uusia ikkunoita, väljyyttä omaan ajatusmaailmaan. Erilaisten ihmisten erilaisia, yhteneviä tuntemuksia.
Kirjoitan, olen siis olemassa.
Kirjoittaminen on aikataulutetun työn vastapainoa, mindmapin tyhjennystä, sormien asetuttua näppäimille virta syttyy.
Kaikella on rajansa.
Joku kirjoitti blogissaan siitä - taisi olla iines - miten hän seuraa laskureilla blogilukijoiden määrää, analysoi anonyymien tulemisia ja menemisiä. Kirjoitus sai minut miettimään, miksi kirjoitan blogiin, miksi en käsin kuten ennen, valkokantisiin puhdassivuisiin päiväkirjoihin?
En kirjoita muuta kuin itselleni. Muistiinmerkintöjä. Mitä milloinkin. En tarvitse laskuria. Toki on arvokasta ja mukavaa saada kommentteja, mutta kirjoittaessani en ajattele kirjoittavani jollekin kasvottomalle yleisölle. Ajatuksen virta on estotonta. Bloggaajien nimet ovat kasvoja verhon takana. Tuntemattomia tuttuja ystäviä.
Olen kirjoittanut blogia maaliskuusta 2006 alkaen. Heinäkuussa tyttäreni ehdotti, että voisin liittyä blogilistalle. Niin teinkin. Molempi parempi.
Haluan vain merkitä muistiin fiiliksiä, asioita - ihan kuten mökkipäiväkirjaani, jota kirjoitan kuulakärkikynällä. Hauska sana muuten, kuulakärki. :)
Arvostan blogitekstejä, Runotorstain satoa, joista löytyy rajattomasti uusia ikkunoita, väljyyttä omaan ajatusmaailmaan. Erilaisten ihmisten erilaisia, yhteneviä tuntemuksia.
Kirjoitan, olen siis olemassa.
Kirjoittaminen on aikataulutetun työn vastapainoa, mindmapin tyhjennystä, sormien asetuttua näppäimille virta syttyy.
Vihreä, kukkiva maapallo
Kärsimyskukka jatkaa kukkimistaan.
Uusia nuppuja neljä.
Parhaillaan taas auki kaksi kukkaa.
Yksi hedelmä on alkanut muuttua keltaiseksi.
Alussa oli pieni köynnösvanne.
Lisäsimme yhden isomman ja nyt kolmannen vanteen niin, että kukka alkaa näyttää vihreältä, kukkivalta maapallolta.
Voiko kukalta enempää vaatia.
maanantaina, syyskuuta 04, 2006
Jääkaapin valo
Onkohan työpäivän väsymyksen merkkejä kun aiheet löytyvät muiden kirjoittajien teksteistä. Tirkistelevä aihe; mitä jääkaapissasi on juuri nyt? Mitä se sinusta kertoo?
Iines katselee ikkunastaan omaansa.
Minun kaapissa ei juuri muuta ole kuin valo. No sentään jotakin: aurinkokuivattuja tomaatteja, jokiravunpyrstöjä avaamaton lasipurkki, puolukoita, Bonaqua vichyä, oikeaa voita rasiallinen, mustaa koskenlaskijajuustoa, tomaatteja, kurkkua; suolaisia ja tuoreita, kookosmaitoa, kananmunia, korianteri- ja chilitahnaa, vajaa peltipurkillinen amerikansiskon tuomia Starbucks-espresso-papuja, dark roast blend coffee, margariinia ja ruokakermaa, pellavasiemenöljyä, savumuikkuja öljyssä, viiliä, sinappia.
Lounaan syön töissä. Luoteessa ei näytä olevan mitään mielenkiintoista. Kaakosta tulee yleensä sadetta. Koillisest' aurinko nousee.
Iines katselee ikkunastaan omaansa.
Minun kaapissa ei juuri muuta ole kuin valo. No sentään jotakin: aurinkokuivattuja tomaatteja, jokiravunpyrstöjä avaamaton lasipurkki, puolukoita, Bonaqua vichyä, oikeaa voita rasiallinen, mustaa koskenlaskijajuustoa, tomaatteja, kurkkua; suolaisia ja tuoreita, kookosmaitoa, kananmunia, korianteri- ja chilitahnaa, vajaa peltipurkillinen amerikansiskon tuomia Starbucks-espresso-papuja, dark roast blend coffee, margariinia ja ruokakermaa, pellavasiemenöljyä, savumuikkuja öljyssä, viiliä, sinappia.
Lounaan syön töissä. Luoteessa ei näytä olevan mitään mielenkiintoista. Kaakosta tulee yleensä sadetta. Koillisest' aurinko nousee.
Erilainen Cee
Cee antoi minulle tehtävän. Hän oli lukenut lomallaan Kari Helinin "Ihmisten erilaisuus, 16 tyyppiä työelämässä", ja sanoi löytäneensä sieltä itsensä ja minut. Pyysi minua lukemaan kirjan niin, että voisimme 13.9. sovitussa PDD:ssä (Personal Development Dialogue) eli väli-kehityskeskustelussa jutella tästä. Tunnistaisimmeko toisemme niinkuin olemme kuvitelleet arjen keskellä? Tukisiko MBTI-teoria käytännön kokemuksia? Hieno idea. Ceellä on usein hienoja ideoita.
"Jotkut kertovat juttuja hyviä,
toiset pohtivat syntyjä syviä.
Yhdellä maassa jalat kuin juuret,
toisella päässä visiot suuret.
Joku mieluiten järkeä käyttää,
toiset tunteensa muillekin näyttää.
On päiväohjelma monilla tarkka,
vaan joillakin lipsuu tunti ja markka.
Kaikki kun elämme tyyleillä omilla,
on yhteistyökykymme joskus kovilla."
MBTI-teoria aukeni pikkuhiljaa. Huomaan, että en ole kovin innostunut tämäntyyppisistä määrittelykirjoista, mutta sen verran kuitenkin, että haluan tutustua lähemmin erilaisiin tyyppimäärittelyihin.
Löysin itseni ja Ceen.
Keskustelustamme tulee todennäköisesti antoisa. Hope so.
"Jotkut kertovat juttuja hyviä,
toiset pohtivat syntyjä syviä.
Yhdellä maassa jalat kuin juuret,
toisella päässä visiot suuret.
Joku mieluiten järkeä käyttää,
toiset tunteensa muillekin näyttää.
On päiväohjelma monilla tarkka,
vaan joillakin lipsuu tunti ja markka.
Kaikki kun elämme tyyleillä omilla,
on yhteistyökykymme joskus kovilla."
MBTI-teoria aukeni pikkuhiljaa. Huomaan, että en ole kovin innostunut tämäntyyppisistä määrittelykirjoista, mutta sen verran kuitenkin, että haluan tutustua lähemmin erilaisiin tyyppimäärittelyihin.
Löysin itseni ja Ceen.
Keskustelustamme tulee todennäköisesti antoisa. Hope so.
Googlismia
Googlism.com will find out what Google.com thinks of you, your friends or anything!.
Tämä linkki löytyi Anita Konkan Sanat-blogista.
Hassutuksia tarvitaan.
Löytyipä tyttäristänikin paljon tietoa - painettua sanaa on uskominen :)
Googlism for: Liisa
liisa is dressed for the occasion
liisa is tasting thai
liisa is of the opinion that rich metadata is not a huge issue
liisa is our first featured caregiver of the month
liisa is made in finland
liisa is a slightly lighter weight version of the eeva with a lower profile
liisa is great
liisa is saying that they are not all that good
liisa is better than peanut butter
liisa is short
liisa is polite and pespectful and likes to watch and be with when them play
liisa is listening always when needed
liisa is amazing
liisa is just for juice
liisa is my thirdage name
liisa is the topic
liisa is not very interested in the show
liisa is staying
liisa is the finnish version of elisabeth
liisa is painting the shop in december
liisa is a candi
liisa is a graduate of the simon fraser university with a bachelor of business administration
liisa is a full
liisa is very common finnish form of elisabet and was first mentioned in a list of names in 1879
Ja Silja:
silja is still pleased to get such positive reviews
silja is a rather mysterious and opinionated diva who is almost unknown on this side of the atlantic
silja is the name of the seal
silja is what the germans call a kunstdiva
silja is wearing
silja is back
silja is as durable as it is beautiful
silja is an excellent marie
silja is supposedly even more luxurious than viking
silja is generally of a
silja is one of two
silja is a modern high
silja is tired
silja is working every day
silja is an accomplished artist who lives in finland
silja is still up in finland
silja is owned
silja is interested in clematis
silja is in
silja is more human than human
silja is a freelance journalist whose work appears in the christian science monitor and in these times
silja is a classical music fan
silja is
silja is taking picture
silja is a real bbw and loves outddoor
Maanantai-illan loppukevennys :)
Tämä linkki löytyi Anita Konkan Sanat-blogista.
Hassutuksia tarvitaan.
Löytyipä tyttäristänikin paljon tietoa - painettua sanaa on uskominen :)
Googlism for: Liisa
liisa is dressed for the occasion
liisa is tasting thai
liisa is of the opinion that rich metadata is not a huge issue
liisa is our first featured caregiver of the month
liisa is made in finland
liisa is a slightly lighter weight version of the eeva with a lower profile
liisa is great
liisa is saying that they are not all that good
liisa is better than peanut butter
liisa is short
liisa is polite and pespectful and likes to watch and be with when them play
liisa is listening always when needed
liisa is amazing
liisa is just for juice
liisa is my thirdage name
liisa is the topic
liisa is not very interested in the show
liisa is staying
liisa is the finnish version of elisabeth
liisa is painting the shop in december
liisa is a candi
liisa is a graduate of the simon fraser university with a bachelor of business administration
liisa is a full
liisa is very common finnish form of elisabet and was first mentioned in a list of names in 1879
Ja Silja:
silja is still pleased to get such positive reviews
silja is a rather mysterious and opinionated diva who is almost unknown on this side of the atlantic
silja is the name of the seal
silja is what the germans call a kunstdiva
silja is wearing
silja is back
silja is as durable as it is beautiful
silja is an excellent marie
silja is supposedly even more luxurious than viking
silja is generally of a
silja is one of two
silja is a modern high
silja is tired
silja is working every day
silja is an accomplished artist who lives in finland
silja is still up in finland
silja is owned
silja is interested in clematis
silja is in
silja is more human than human
silja is a freelance journalist whose work appears in the christian science monitor and in these times
silja is a classical music fan
silja is
silja is taking picture
silja is a real bbw and loves outddoor
Maanantai-illan loppukevennys :)
sunnuntai, syyskuuta 03, 2006
Förran jag doftar höstens vind
ännu en gång riimer kommer
förbi är hett och soligt sommar
förran jag doftar höstens vind
måste jag se, int' vara blind
blind är ja icke, aldrig här
lyssna på mig, älskning kär
förbi är hett och soligt sommar
förran jag doftar höstens vind
måste jag se, int' vara blind
blind är ja icke, aldrig här
lyssna på mig, älskning kär
Maalta kaupunkiin
Kesä on vaihtunut syyskuuksi, mutta tuuli on lempeä yhä ja auringolla on jäänyt levy päälle. Vanha älppäri rahisee.... aurinko paistaa, paistaa, paistaa...
Mitä se paistaa? Kummallista äidinkieltä. Tai onko se sitä?
Äiti paistaa pullia. Paisti paistetaan. Ei kovin hehkeä verbi auringolle.
Mökkirannassakin paistoi. Ajoittain.
Perjantaina pääsimme lähtemään jo klo 16 heti palattuani kahden päivän johtamiskoulutuksesta Krapinhovista. Tuusulanjärven rantamilta, jossa vuosisadan vaihteessa rakenneltiin upeita hirsihuviloita; Onnelaa, Suvirantaa, Ainolaa, Erkkolaa, Halosenniemeä...
Ostin respasta ihastuttavan kirjan, Tuusulanjärven taiteilijakotien keittokirjojen reseptejä, muisteluksineen, historiikkeineen... Luin sitä iltahämärissä Miehelle, joka ilahtui läskisoosireseptistä. Vanhan ajan läskisoosi, jonka Mies valmistaa täsmälleen Sibeliuksen sisäköiden oppien mukaan! Namnam! Kuulostaa pahemmalta kuin suussa maistuu. Simply is the Best. Suosittelen.
Tänään, sunnuntaina, aamu valkeni - tai ei oikein - puoli kahdeksan aikaan. Harmaahaikarat kököttivät kivikoilla aamuruokaa odottelemassa. Hauska näky; kuin huutomerkit ne seisoivat kivillä, viistosti selät suorina. Olisipa ollut digikamera.
Joutsenperheen isä ja äiti haistelivat tuulia, vastaisia, että voisivat näyttää lentämisen mallia kahdelle harmaalle poikaselleen. Koko perhe levitteli siipiään, isä edellä, äiti perässä ja vihdoin kaksi perillistä kohottelivat siipiään. Vielä on aikaa syksyn tuuliin, kun on pakko lähteä jäätyvän järven lahdelmasta lämpimämpiin oloihin.
Mies haravoi isompia kiviä mökkitien varresta, johon ystävällinen kylänmies oli pyynnöstämme tuonut hiekkasoraa ajokaistan raiteisiin. Minä huushollasin tuvassa. Laitoin kaalipadan uuniin ja "mummon" pannukakkutaikinan muhimaan. Viiskyt grammaa voita uunipellille sulamaan, lähes ruskistumaan, ja sitten taikina pannulle ja uuniin. Pari kertaa paistumisen aikana on pisteltävä enimpiä kohoumia haarukalla, mutta aikansa paistuttuaan se on mehukasta, pellistä hyvin irtoavaa herkkua! Pohja on makean rapea.
Mies jäi mökille neljän viikon kesälomalle. Työlistalla on liiterin rakennus ja vanhan ulkohuussin, varaston ja liiterin purku. Tarkoituksena on kutsua ystävät kesänhyvästelyjuhliin ja polttaa hieno uppokanto- ja liiteripuukokko syksyn pimeillä...
Hämeenlinnan asemalla ei enää pysähdy Pendolinot. Oikorata Hesasta Lahteen laittoi valtion rautatiet uuteen uskoon. Juhani Ahon "Rautatie", ensimmäinen rataosuus Helsingistä Hämeenlinnaan on kokenut kovan kolauksen. Yli satavuotias rautatieasema saa katsella sivusilmällä ohikiitäviä pendolinoja, jotka viuhahtavat paskantärkeinä isompiin kyliin. Seuraava pysähdyspaikka on Tampere. Tammerfors.
Just, just. Det är så fint. And so effective.
Anna mun kaikki kestää.
Mitä se paistaa? Kummallista äidinkieltä. Tai onko se sitä?
Äiti paistaa pullia. Paisti paistetaan. Ei kovin hehkeä verbi auringolle.
Mökkirannassakin paistoi. Ajoittain.
Perjantaina pääsimme lähtemään jo klo 16 heti palattuani kahden päivän johtamiskoulutuksesta Krapinhovista. Tuusulanjärven rantamilta, jossa vuosisadan vaihteessa rakenneltiin upeita hirsihuviloita; Onnelaa, Suvirantaa, Ainolaa, Erkkolaa, Halosenniemeä...
Ostin respasta ihastuttavan kirjan, Tuusulanjärven taiteilijakotien keittokirjojen reseptejä, muisteluksineen, historiikkeineen... Luin sitä iltahämärissä Miehelle, joka ilahtui läskisoosireseptistä. Vanhan ajan läskisoosi, jonka Mies valmistaa täsmälleen Sibeliuksen sisäköiden oppien mukaan! Namnam! Kuulostaa pahemmalta kuin suussa maistuu. Simply is the Best. Suosittelen.
Tänään, sunnuntaina, aamu valkeni - tai ei oikein - puoli kahdeksan aikaan. Harmaahaikarat kököttivät kivikoilla aamuruokaa odottelemassa. Hauska näky; kuin huutomerkit ne seisoivat kivillä, viistosti selät suorina. Olisipa ollut digikamera.
Joutsenperheen isä ja äiti haistelivat tuulia, vastaisia, että voisivat näyttää lentämisen mallia kahdelle harmaalle poikaselleen. Koko perhe levitteli siipiään, isä edellä, äiti perässä ja vihdoin kaksi perillistä kohottelivat siipiään. Vielä on aikaa syksyn tuuliin, kun on pakko lähteä jäätyvän järven lahdelmasta lämpimämpiin oloihin.
Mies haravoi isompia kiviä mökkitien varresta, johon ystävällinen kylänmies oli pyynnöstämme tuonut hiekkasoraa ajokaistan raiteisiin. Minä huushollasin tuvassa. Laitoin kaalipadan uuniin ja "mummon" pannukakkutaikinan muhimaan. Viiskyt grammaa voita uunipellille sulamaan, lähes ruskistumaan, ja sitten taikina pannulle ja uuniin. Pari kertaa paistumisen aikana on pisteltävä enimpiä kohoumia haarukalla, mutta aikansa paistuttuaan se on mehukasta, pellistä hyvin irtoavaa herkkua! Pohja on makean rapea.
Mies jäi mökille neljän viikon kesälomalle. Työlistalla on liiterin rakennus ja vanhan ulkohuussin, varaston ja liiterin purku. Tarkoituksena on kutsua ystävät kesänhyvästelyjuhliin ja polttaa hieno uppokanto- ja liiteripuukokko syksyn pimeillä...
Hämeenlinnan asemalla ei enää pysähdy Pendolinot. Oikorata Hesasta Lahteen laittoi valtion rautatiet uuteen uskoon. Juhani Ahon "Rautatie", ensimmäinen rataosuus Helsingistä Hämeenlinnaan on kokenut kovan kolauksen. Yli satavuotias rautatieasema saa katsella sivusilmällä ohikiitäviä pendolinoja, jotka viuhahtavat paskantärkeinä isompiin kyliin. Seuraava pysähdyspaikka on Tampere. Tammerfors.
Just, just. Det är så fint. And so effective.
Anna mun kaikki kestää.
Valoa yössä
Runotorstain aiheena on Valo.
kätesi viesti sormilleni
sytyttää minut, aamuun asti
viipyilemme
illan viimeisessä valossa,
toisissamme
kätesi viesti sormilleni
sytyttää minut, aamuun asti
viipyilemme
illan viimeisessä valossa,
toisissamme
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
