
Lähden alkuiltapäivän junalla Hämeenlinnaan. Saattaja täytyy olla mukana, sanoivat sairaalan ohjeet. Selkäydinpuudutuksen jälkeen pissa on saatava tulemaan operaation jälkeen ennen kuin voi lähteä. Tulee se.
Minäkin. Kahviossa tapaamme. Ajelemme mökille 30 kilometrin matkan. Käymme kaupassa. Mietimme sitten mitä tarvitsemme. Linnuille pakkasin aamulla leivänkannikat, Mies huolehti talitiaisten ja käpytikan herkun: läskin jääkaapista.
Mitä ei ole sitä emme tarvitse. Onhan meillä toisemme. The most important thing. Lämmintä alle ja ylle. Untuvatakki ja kalastajavillapaita. Takkaan tuli. Ja öljylyhtyihin. Tuvassa on lämpöä aina +18. Kovilla pakkasilla pari astetta vähemmän, mutta pian lämpö kipuaa + 23 C:een vaikka hirsiseinän takana olisi - 29 C tai enemmänkin.
Miehen rakentama mökki on tekijänsä oloinen: lämmin, huolehtiva, rakastava ja kotoinen.
6 kommenttia:
Aina on lämmintä, kun rakkautta on. Olette juurtuneet toinen toisiinne ;)
Hyvää matkaa.
Toivotan ja toivon.
Kiitos, Paju, niin on. Toivon, että juna kulkee Juhani Ahon rautatiematkan verran n. 100 km. Pakkasista huolimatta. :)
Kauniita sanoja rakkaudesta.
kiitos teksteistäsi, sydän vereslihalla kirjoitetuista tai ainakin ihan paljaana. Tällainen tavoittaa.
Ihanaa että kerroit meillekin :) Tervetuloa takaisin sitten kun tulette.
Kiitos, Tuima, M.i.elle ja Rita!
Virkistävä oli visiitti talvisessa maisemassa mökillä! :)
Lähetä kommentti