torstaina, toukokuuta 31, 2007

Au naturel

"... Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka pahoinpitelevät kukkia saadakseen uutetta jota sitten hierovat ihoonsa kuin sotasaalista ja jättävät jälkeensä teurastettujen kukintojen raatoja. Hän tietää että nämä ovat äärimmäisiä, dramaattisia näkemyksiä eikä siksi puhu niistä kovin usein, mutta häntä ihmetyttää, että maailmassa jossa mielihyvä on niin vähissä, ihmiset eivät näe kukkia osana ratkaisua, eivät tajua että oppimatta jäänyt läksy niiden ihanuudesta erottaa ihmiset toisistaan, ihmiset ja maan toisistaan, ihmiset ja iankaikkisen toisistaan."

Jean Hanff Korelitz, Valkoinen ruusu (Tammi 2006, suom. Laura Jänisniemi)

Parfyymiteollisuus ei kukkia kaihda. Surutta ja ihastuneina suihkautamme jasmiinia sinne, ja ruusua tänne, kielon ja luomuyrttien tuoksuja, myskiä ja hedelmäistä. Raikasta sitruunaa, puuterimaista, pehmeää Boucheronia (jota ostin kauan sitten Pariisissa, Lafayetten tavaratalon parfyymiosastolla) tai ylellistä Jean Patoun Joy'ta. Jopa Poisonia, Myrkkyä. Miksi?

Naiset ovat joko hulluja tai mainosten uhreja.
Eau de Cologne, kölninvesi, kaikkien hajuvesien äiti, on degerenoitunut miljooniksi tuoksupisaroiksi. Ja melkeinpä syyttä suotta.

Mökkirannassa vihdon itseni kuumaksi ja lehtivihreän tuoksuiseksi, pulahdan järven pehmeään veteen, tuoksun puhtaalle kesälle. Tuskin haluan hajustaa itseäni kosteusvoiteilla, vaikka vanhan elefantin suomuiset sääret kiljuvat kosteutta.

Kun työaamu koittaa, unohdan vihdan, kiireettömän hetken saunakuistilla, linnunlaulun, perennapenkkien juurevat kaunistukset. Suihkautan parfyymiä korvan taakse, ranteisiin, kesäisin myös nilkkoihin - kuin asustetta jota ilman ei osaa ovesta ulos. Kaupungissa jos parfyymi unohtuu on samanlainen olo kuin sormukset jäisivät epähuomiossa pöydälle. Pukeutumiskoodi kahlitsee.

Mökillä on toisin. Aamuissa on aikaa. Pihanperäreissulla palaat toiselle kupilliselle kahvia rantalaiturin kautta. Huuhdot uniset silmäsi virkeässä vedessä, suoristat hiuksesi 'kymmenpiikkisellä' haroen. Naamapesuvedellä. Ehtaa elämää. Kölninvesi pilaisi kertakaikkiaan tunnelman. Se olisi sanalla sanoen parfyymiä lihapullassa.

Kukkien tuoksut huumaavat.
Sekoittavat selväjärkisimmänkin.
Ja hyvä niin.

14 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Liikun aina luomuna eli ilman keinotekoisia hajusteita. Suurin osa tuoksuista aiheuttaa jotain kutinaa tai aivastelua, eivät kylläkään kaikki.

Mökkielämää ympäri vuoden, siis:)

sivuaskel kirjoitti...

Luomu-Petal, Susu, hajusteeton.
Ja tuoksu tuntuu tänne asti - niin voimakas persoona se on. :D

Anonyymi kirjoitti...

Onkos tämä runo? (Anteeksi, jo toinen samanlainen kommentti haasteen aikana...) Olen itse yrittänyt miettiä runon rajoja, määritelmiä enkä ole tullut mihinkään lopputulokseen. Siksi en voi perustella mielipiteitäni ja tuntemuksiani, vain arasti kysyä.

sivuaskel kirjoitti...

Ei, ei tämä ole runo. Tämä on vain haasteen innoittama kirjoitus, joka olisi ehkä pitänytkin jättää linkittämättä Runotorstaihin. Sorry.
Ihminen on ajattelematon.

Allyalias kirjoitti...

Näemme aika paljon vaivaa tuoksuaksemme joltakin muulta kuin ihmiseltä. Ihminen on outo eläin. Oppinut inhoamaan omaa hajuaan.

Anonyymi kirjoitti...

Katsoin ohjelman, jossa testattiin miten miehet ja naiset "löytävät" toinen toisensa vetovoiman. Kyse oli tuoksusta, kunkin ihmisen ominaishajusta. Se ratkaisee. Mitä enemmän geenistö poikkeaa omasta, sitä puoleensavetävämmäksi vastapuoli käy. (Tuoksuvatko geenimme? :)

Ihastuttava kuvaus. Kaupunki haastaa tarttumaan hajupulloon, maalaiselämä huutaa luomua, luomua.

(Itse en suihkuttele muuta kuin vedellä...) En tiedä miksi.

Anonyymi kirjoitti...

Monet hajusteet tuntuvat keinotekoisilta ja niitä tungetaan joka paikkaan liikaa. Olen joutunut heittämään pois shampoopullon, pesujauheen ja deodorantin pahan hajun takia.
Onhan jopa minulla muutema kevyt hajuvesi. Unohdan käyttää silloinkin, kun voisin juhlistaa tilannetta.

sinipelto kirjoitti...

Itse unohdan myös hajuveden lomalla ja vapaa-ajalla; töihin lähtiessä kyllä hyvää tuoksua tupsutan. Valitettavasti oman hajuveden tuoksuun tottuu, eikä tuoksuaan juuri aisti. Vaihto toiseen tuoksuun ja sitten taas takaisin auttaa. :)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitokset ajatuksistanne, Allyalias, Paju, Maijamuru ja Sinipelto!
Luonto tuoksuu parhaimmalle parfyymille juuri nyt!!

Anonyymi kirjoitti...

Olen nähnyt saman (tai samantapaisen) ohjelman kuin Paju: tytöt nuuhkivat urheilleiden miesten valkoisia teepaitoja ja he vaistomaisesti joko pitivät tuoksusta (ja miehestä!) tai eivät. Nuorena tapailin pari kertaa tummaa, ruskeasilmäistä kaveria jossa ei ollut mitään muuta vikaa kuin tuoksu; tajusin heti ettemme koskaan voisi asua yhdessä. Oma mies taas tuoksuu yhä taivaallisen hyvältä. Olemmekin eri planeetoilta.. geenistö ei paljon erilaisempi voisi olla.

sivuaskel kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
sivuaskel kirjoitti...

Kutuharju, au naturel is the best. Jos on raikasta. Tuoksu ei ole yhdentekevä asia!!

Salka kirjoitti...

Minä astmaatikkona ja allergikkona voin käyttää vain joitain hajusteita ja niitäkin hyvin harvoin. Mutta joskus on ihanaa laittaa jotain ihanan tuoksua korvan taa, tuntuu aivan ylelliseltä:)

Mökillä en kyllä käytä mitään luonnontuoksua huumaavampaa:)

sivuaskel kirjoitti...

Salka, luonnon aromit ovat parhaat!