sunnuntaina, toukokuuta 27, 2007

Laulujoutsenten onnenpäivä!

Huikean ihana viikonloppu mökillä! Perjantai-illasta-sunnuntai-iltaan täyttä kesää. Vihreää ja vehreää, lämmintä sadetta ja aurinkoa. Miltei helteistä, ukkostavaa auringon auteretta!

Ja onnellinen laulujoutsenperhe, joka sai lauantai-iltana kaksi poikasta ja yön aikana oli kuoriutunut kolme poikasta lisää. Kylläpä oli ihana katsella joutsenäidin iloa, kun pitkän hautomisen jälkeen sai suoristaa koipensa ja pulahtaa pesästä tyyneen järveen huilaamaan.




Soutelimme tänään kalaverkkoja kokemaan ja kuvasimme myös matkan varrelle osuneen lokinpesän, jossa pian vietetään kolmen poikasen syntymäpäiviä!


Elämänihmeitä ihmetellessä meni viikonloppu.
Mies jäi mökille ja minä palasin iltajunalla "sorvin ääreen".
Terveisiä Pylkkäsen Konstalle; ajatukset ne on kun ajan vievät.
Mökillä aika pysähtyy, mieli lepää ja kuhankeittäjä vastaa kun sille viheltää tutun säkeen.
Kukkapenkit röyhiintyvät lämpimässä, omenapuut - viime syksynä istutetut - olivat nupuillaan, perennapenkit ja talven yli selvinneet ruusut kasvavat,
ohra- ja kauratilkku ruiskukkineen ovat vahvalla oraalla!

Ei minulta mitään puutu.


Joutsenkuvat eivät ole ihan tarkkoja, kun kuvasin täydellä zoomilla (10x) todella kaukaa.
Tunnelma kuitenkin välittyy.

15 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Kuulostaa täydelliseltä viikonlopulta! Ihanaa -kesä edessä!!!

sivuaskel kirjoitti...

Susupetal, kyllä luonto on tällä hetkellä ehtymätön, lepuuttava ja kaunis. Ihmeitä täynnä!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä ettet mennyt kuvaamaan joutsenia lähemmäksi, ne puolustavat poikasiaan tosi tiukasti. Hieno omenapuun oksa, kauniit värit!

Allyalias kirjoitti...

Omituista tämä kolmikymppisyys. Tulee vauvakuume joutsenenpoikasistakin... Mitenhän biologiselle kellolle kerrottaisiin, että lapsiluku on täynnä?

Ihanaa päästä nauttimaan toisten mökkielämästä. Ehkäpä jonain päivänä pystyy nauttimaan elämästä omassakin mökissä. Ja telttahan on jo olemassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Kolmen munan kuva villiinnytti kuvittelemaan, miltä minusta, kolmen lapsen äidistä, olisi tuntunut jos olisin viikkotolkulla hautonut, hautonut, hautonut ja mies olisi tuonut ruokaa suuhun ja varjellut elämää kaikin voimin uhkaavilta vaaroilta.(Tytär moittii, kun inhimillistä luontoa... tai eläimellistän ihmistä, mutta voipahan sitä joskus mielikuvitella mitä vain ;)

Puhkeavan elämän kuvia sinulla!

Anonyymi kirjoitti...

Viime vuonna meidänkin järvellä oli joutsenperhe. Tänä vuonna näyttää soistuneella rannalla asustelevan kurkipariskunta. Välillä ne ruokailevat pellolla, välillä sieltä kuuluu lokin ja kurjen yhteiskarjuntaa. Kävisikö lokki munavarkaissa?

Hallatar kirjoitti...

Ihana joutsenpoikue. =)

sivuaskel kirjoitti...

Tuima, se on totta että joutsenten lähelle ei kannata mennä. Onneksi voi zoomailla.

Allyalias, vauvakuume on lempeä olotila :)

Paju, minuakin hirvitti kun soudimme niin läheltä pesäkiviä, mutta en voinut olla ottamatta kuvaa kun emo oli lennähtänyt pesästään. Palasi siihen kyllä samantien. Ihan kuin olisin ollut pahanteossa. Hyi minua.

Obeesia, kurjet ovat uljaita.

Hallatar, pienet laulujoutsenpoikaset ovat tosi liikuttavia. Hauska seurata niiden kasvua ja myöhään syksyllä niiden lentoharjoituksia.

Anonyymi kirjoitti...

Et sinä varmaankaan koskaan ole uhka linnuille ;)

Erään kerran eläintieteilijätyttäreni meni aivan lähelle uunilinnun pesää ja munia (emo oli muualla). Kuoriutuminen oli kuulemma niin lähellä, ettei se haittaa eikä emo poikuetta hylkää. Pitää kysyä tarkemmin.

Millaista olisi olla hautova lintuemo? Verrattuna ihmisen raskauteen...

sivuaskel kirjoitti...

Paju, kiitos "synninpäästöstä" :)
Vaaroille alttiina linnut hautovat poikasiaan, kun haukat ja minkit ja valitettavan usein ihminenkin häiriköi ympärillä. Ihmeen tyynesti ne kököttävät avotaivaan alla kivenpäällä tai rantaruovikossa vedenpäällä kelluvissa pesäkyhäelmissä(esim. härkälintu). Mutta valppaana ja varuillaan ne joutuvat olemaan kaiken aikaa.

Ihmisen odotusaika sujuu rauhallisemmin, vaikka olisi mukava tietää miten yhteneväiset "ajatukset" odottavalla äidillä ja lintuemolla odotusaikana onkaan...

Anonyymi kirjoitti...

Ihmeen ihania luontokuvia sinulla!
Kävin viikonloppuna tutkailemassa 'äitienpäiväjoutseneni' hautomapuuhia -- yhä vaan jatkuu! Siis kahden kokonaisen viikon kärsivällisyys jo takana! Oma kone on rikki joten en voinut kuvia laittaa..

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Kutuharju, hautominen on kai kuukauden verran joutsenilla, että kyllä se ihan työstä käy.

Anonyymi kirjoitti...

Onpas somaa!

sivuaskel kirjoitti...

Maijamuru, laulujoutsenten perheenlisäys on häkellyttävä tapahtuma. :)

Haavetar kirjoitti...

Oi millaisia näkyjä, kokemuksia ja tunnelmia! Syvää onnea. Hienoa, että saatte seurata joutsenperheen eloa pitkin kesää ja syksyä. - Ja me lukijatkin. :)