tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Sa, tama

Sa, tama
etappini armain
satama, mi heräsit jo varhain!
Tuskin iltarusko mailleensakaan ehtii
konsa autereinen aamusi jo lehtii.

Ah, meren mainingin ja tervan tuoksu
ja yksinäisen laivarotan juoksu
yli laitureiden, alle makasiinin,
tunnelman se antaa aidon, fiinin.
Jos Shakespeare elänyt ois' tämän hetken
lailla Cupidon hän olis' tehnyt retken.

Satamaan.

Kaipaamaan.

Rakastettuaan.

10 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Oi, miten tunnelmallinen runo!

Anonyymi kirjoitti...

Tässä runossa autereisine kuvineen on kaikki!
(yksinäinen laivarottakin, ehdottomasti)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Susupetal, tunnelmointi tekee hyvää :)

Paju, jossakin laivan poistoveden lorinassa käväisi mieli... satamat ovat lähtemisen, saapumisen, kohtaamisen ja tuoksumuistojen paikka!!

Anonyymi kirjoitti...

Ka, tämä
runoa on ehtaa,
sitä kyllä kehtaa
tarjoella
runotorstaisin
Runotorstaihin.

sivuaskel kirjoitti...

Helanesin runosuoni
puhjennut on,siinä juoni.
Mitä opimmekaan tästä:
Runotorstain elämästä?

Jos vain kukkii lauseet, sanat,
majoilleen on menneet manat!
Yksi sana niinkuin kukka.
Mitä sanois tähän Mukka?

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on oiva sekoitus aitoa tunnetta ja vanhanaikaisen runon parodiaa: "Tuskin iltarusko mailleensakaan ehtii/ konsa autereinen aamusi jo lehtii." Oih!

Allyalias kirjoitti...

Tästä tuli hyvälle mielelle. Haaveellista menneiden aikojen tunnelmaa :)

silumiini kirjoitti...

Niin ja tuo ensimmäinen säe "Sa, tama" on kiintoisa, monimerkityksellinen. Siitä tuli jotenkin mieleen Sirkka Seljan Taman laulujen henkilöhahmo Tama... =)

Hallatar kirjoitti...

Ihana! =)

sivuaskel kirjoitti...

Tuima, juuri sitä ja haastesana inspiroitui muovautumaan ja muovasi koko tekstin..:)

Kiitos Allyalias, tuo kielenmuoto sai Shakespearen paikalle ja vei jonnekin kauas, ajassa taaksepäin.

Silumiini, Seljan Tama-hahmo on minulta jäänyt tutustumatta, kiitos tiedosta!

Hallatar, mukava kun jaoit tunnelman.