tiistaina, joulukuuta 04, 2007


"Suru on se miten me muistamme ilon.
Tummien puitten välissä
pilkottaa auringon valaiseman
merenselän kimaltavat kyyneleet."


Gösta Ågren



Tyttöjeni isä kuoli eilen aamulla.
Yhteinen, syvä suru.
Ikävä isää, ystävää.

Ei ole sanoja.
On vain siipieni suoja,
rakastavan sydämeni laulu.



"Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila,
muistojen asua."

Helena Anhava

20 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Olen jälleen kerran sanaton. Toivon teille kaikille sylimitallisen voimia ja jaksamista.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Sivuaskel, lämmin halaus täältäkin!

Inkivääri kirjoitti...

No voi, niin paljon asioita samaan aikaan - jaksuja sinulle ja tyttärille ja iso halaus minultakin...

Anonyymi kirjoitti...

Monta lämmintä halausta ja monta kirkasta kyyneltä heille ja teille. Tavoittakoon edes yksi valonsäde murheellisten sydämemen.

Lastu kirjoitti...

Jos kysyt minulta millä voimalla jaksan,
niin vastaan:
–Kukkien tuoksulla.

Anna-Maija Raittila

Liisa kirjoitti...

Ei ole sanoja. Sanattomanakin olen kuitenkin mukana surussanne ja ikävässä.

Jorma "Jomppe" Ronkainen kirjoitti...

Osanottoni.

-gs

sivuaskel kirjoitti...

Lämmin kiitos osonotosta, muistamisesta, välittämisestä, ystävät!

"Kun tulivat
illan viileät tuoksut,
yön lintu
alkoi laulaa
kipuni yli lohdutusta"

Niilo Rauhala, Lumen ja auringon välissä

SusuPetal kirjoitti...

Osanottoni.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Susupetal!

Anonyymi kirjoitti...

Jaksamista.

Anonyymi kirjoitti...

Katso häntä lastesi silmissä, ja kerro, että silloin rakastitte.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Maijamuru.

Sikuri, kiitos ajatuksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Voimia ja jaksamista, paljon lämpimiä ajatuksia!

Hallatar kirjoitti...

Osanottoni...


*halaus*

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos Tuima ja Hallatar!

Anonyymi kirjoitti...

Myötätuntoa ja myötäelämistä.

It's better to have loved and lost, than never to have loved at all.

sivuaskel kirjoitti...

Kauniisti sanottu, Kutuharju.

Anonyymi kirjoitti...

Surua täällä. Vasta nyt luen näitä rivejäsi.
Vasta äsken postasit punaisesta mökistä ja nyt näin. Elämä on arvaamatonta.
Osanottoni.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, THP, elämä on ja sitten yhtäkkiä ei olekaan.