Arkea, elämää

Keskiviikko, 22.3., ei avaudu paljoakaan paremmin kuin eilinen, toinen sairaslomapäiväni. Kevätflunssa: kuumetta, räkää ja kurkkukipua - ja hemmetin vetelä olo. Päätän jäädä kotiin, vaikka jo yöllä näin painajaisenkaltaisia unia työstä, tekemättömästä. Ei olisi aikaa sairastamiselle. Kuitenkin päätän että "parempi kertanen rytinä, ku ainainen kitinä". Jos saisin itseni kuntoon huomiseksi. Torstai on toivoa täynnä.
Kumma juttu että jokainen päivä - ja minä - on olevinaan korvaamaton. Sairastamiselle ei ole sijaa. Työmoraali vanhasta opittua, sisäsyntyistä. Toisaalta hyvä niin, mutta aiheuttaa se stressiäkin. Tämä yhteiskunta, työelämä, ei ylipäätään tahdo kestää heikkoja ja väsyneitä. Tavoitettavuus pitäisi olla 100% 24h. Olen joskus miettinyt, että työsuhde-etuna oleva puhelin ei ole etu vaan haitta. Työnantaja maksaa puhelinlaskut, mutta edellyttää että vastaat kaikkiin, mihin aikaan tahansa tuleviin puheluihin.

Perjantaina mökille päästyäsi soinnahtelee puhelin, mustan laukun sivutaskussa . Pakko vastata. Esimiehen esimies soittaa. Tuvan pöydän ääressä vaihdat vapaalta työrooliin sekunnin murto-osassa. Vaikuttaa fiksulta, mutta tajuan että Elämä on muualla kuin kvarttaalitaloudessa, Rolling Financial Forecastissa (RFF), jossa ennustat henkilöstömäärää/kulua 15 kk eteenpäin. Tämänhetkisellä tiedolla. Kristallipalloa ei ole eikä tule. Ihmisen elämä on toisaalla. Se on elämää jota et voi ennustaa.

Tulokset tulevat neljännesvuosittain. Yhtiön pääaulassa tulosinfo kerää ison joukon väkeä kuuntelemaan miten kolme (3) kuukautta on sujunut. Ensimmäinen kvarttaali kohta lopussa, mitä on saatu aikaan? Pyörä pyörii kuukausi kuukaudelta nopeammin. Osakkeenomistajan etu - Share Hold Value - SHV = The Must.

Riittämättömyyden tunne kaikilla. Ennen vanhaan tyydyttävä tulos oli tavanomainen ja jopa vaatimattomuuttaan - hyvä. Nyt ei riitä mikään. Olipa olosuhteet mitkä tahansa. Pienyrittäjä voi olla tyytyväinen jos pääsee tasoihin kulujen ja menojen kanssa. Hät'hätää pääsevät tasoihin. Verotus ja muut maksut huolehtivat siitä, ettei yrittämiselle ole mittareita. Jokainen taho haluaa osansa.

Mutta osakkeenomistajat ovat kyltymättömiä. Globaaleja, näkymättömiä markkinatalouden sieluttomia kasvoja. Ketä?????

Ihminen on kummallinen eläin; se sopeutuu lähes kaikkeen.
Linkolan Pentin ääripää viehättää - mutta silti - jokainen rakentaa elämäänsä omissa puitteissaan.

Minulle riittää mielenkiintoinen työ, viikonloput keltasirkkujen keskellä, kimmeltävässä järvenselän auringossa. Jos vain voin vaikuttaa Ihmisen tasapainoiseen Elämään. Hyvin pieneltä osin.