Ihmisen elämää

Valoisa, kevään tuoksuinen torstai !
Sairaslomapäivien jälkeen hieman hitaasti käynnistyvä työmoottori, mutta kokonaisuudessaan ihan kelpo päivä. Monenlaista asiaa tuli hoidettua. Mieliinpainuvin oli pitkä keskustelu erään esimiehen kanssa, joka tuskaili arkijärjellä käsiteltävissä olevien asioiden ongelmatisointia työyhteisössään. Ihminen on inhimillinen otus. Saa olla. Joskus vain tulee kuppi täyteen. Aikuisten ihmisten työyhteisössä, jonka kuvitellaan toimivan kypsästi, korrektisti, aikuismaisesti. Niinkuin vanhemmat - lastensa seurassa yrittävät.

Ei se niin toimi. Ehei. Joskus näyttää esimiestyö olevan yhtä "kindergartneria"; tarvitaan pelisääntöjä itsestäänselvistä asioista, kuten toisen ihmisen arvostamisesta, aikuismaisesta käytöksestä työpaikalla, työprosessien vaiheista, työaikaliukumien käytöstä, ruokatuntien pituudesta, poissaoloilmoituksista ... ties mistä.

Huikea panostus tämänlaiseen työnohjaukseen. Palkitsevaakin kun tuloksia alkaa näkyä.
Mihin käyttäisimme tämän ajan paremmin; asiakaspalvelun sujuvuuteen, tuotannon tehokkuuteen, myyntiin, myynnin tukeen, eurojen tekemiseen. Ihminen on yritysten paras voimavara. Kuka uskoo Ihmiseen.

Kotiin pääsin (= lähdin) jo valoisaan aikaan. Aurinko tekee hyvää erityisesti minulle - hieman toipilaalle vielä. Otin kotitöitä mukaani ja ajattelin keskittyä kahvikupin seurassa henkilöstöselvitykseen, jonka lupasin.

Aamulla töissä lukaisin Veloenan ajatuksia, koskettavia, syvältä riipiviä, elämänmakuisia.
Meillä jokaisella on polkumme kuljettavana. Ennemmin tai myöhemmin. Jossain elämänvaiheessa. Tärkeintä on päätös - jäädä tai lähteä. Uskallusta ja rohkeutta se vaatii - niinkuin koko Elämä. Elämätön Elämä ei kuki edes koiranputkia .

Älä Elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä....