Maanantai-aamussa pää täyttyy pikkuhiljaa mieleenpalautuvista työasioista. Viime viikon lomani siis onnistui kun nyt vasta annan tilaa työhön orientoitumiselle.
Joulukortit on postitettu ja lahjat kääritty, kultanauhat käherretty. Ulko-ovea koristaa punainen käpyseppele viestittämässä, että tässäkin huushollissa eletään joulumielellä.
Eikö se muka muuten näy? Siis kasvoistani kun tervehdin naapureitani. Kyllä se näkyy. Meillähän on joulu joka päivä! Ihan totta. Arkikin voi olla juhlaa. Juhlamieli on korvieni välissä. Up to you, miten kukin haluaa.
Viikonloppuna käväisimme mökillä, jossa on syyskesäinen tunnelma. Piha vihertää, omenpuissa on silmut, vesi on noussut järvessä ja terassin mittarissa oli + 9 lämmintä. Kuusi laulujoutsenta parveili kaislikon reunassa. Ja aurinkokin valaisi vastapäisen rannan metsikön.
Tuvassa oli lämmintä ja levollista. Parin vuoden takainen pieni ja välillä jo poisheittouhan alla kitkutellut joulukaktuksemme oli tehnyt kauniita punaisia kukkia kuin kiitokseksi siitä, että annoimme sen viettää kesää kasvimaan reunassa. Toivoa on siis niin kauan kuin on elämää!
Hehkeät viisikukkaiset amaryllikset vilkuttavat minulle ikkunanlaudalta kun suljen oven perässäni ja sukellan pimeään, mutta lyhtyjen valaisemaan aamuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Kaunis tunnelma. Ja niin totta. :) Kiitos!
Lämmintä ja mukavaa -sopiva tapa odottaa joulua!
Tulinpa hyvälle mielelle lukemastani. Yritän päästä itsekin tuohon moodiin korvienväliä raplaamalla. Säätelyä vailla varmaan...
Ihana päivänavaus!
Tuosta kukasta tulee mieleen, että joskus kuivettuneesta ja litistyneestä voi kasvaa jotain parempaa, niinkuin terveempi ihminenkin...
Kiitos käynnistä ja kommenteista,
haavetar,
susupetal,
allyalias,
liisa ja
salka
Tunnelmia korvienvälissä, sitä se on Elämä. Pääsääntöisesti.
Mielenrauhaa vaatii joulu, ja sitä sinulla korvien välissä. Luonto on sen runsas lähde. Nautin kukkasista puista, vaikka vähäisemmistäkin. Ne tekevät aina parhaansa.
Lähetä kommentti