Töllöttimen ääressä

Katselen erittäin harvoin telkkaria. Yleensä seiskan tai puoli ysin uutiset. Työpäivät rytmittävät askareita sen verran, ettei jää aikaa ja toisaalta, telkkarista tulee niin vähän sellaista ohjelmaa, joka olisi katsomisen arvoista. Ja jos on, niin lähetysaika on puolenyön molemmin puolin. Olen vakavasti miettinyt luopumista koko toosasta.

Itsenäisyyspäivänä keittiössä kokkaillessani katselin syrjäsilmällä juhlajumalanpalvelusta Helsingin Tuomiokirkosta, Linnan Tuntematonta sotilasta, dokumenttia Grace Kellyn elämästä Hollywood-tähdestä Monacon ruhtinattareksi sekä Tellervo Koiviston haastattelun Tähtelän tuvassa.

Illemmalla istahdimme oikein ruudun ääreen :) Linnan juhlat kaikkine krumeluureineen on The Must. Joopajoo. Viihdeohjelmaa tylsimmillään. Sohvalla katsojalla on oikeus arvostella. Kauniitkaan iltapuvut eivät näytä miltään jos kantaja kävelee hartiat lysyssä tai mennä lenksottaa niin tohkeissaan että unohtaa miehensä tai vaimonsa kättelyjonossa, ympäröivät kamerat ja yleisön sohvien nurkissa. Vain muutama todella kaunis ja tyylikäs puku, loput sellaista yliyritystä - hei kamerat olen tässä, haloo -. Ei mitään sävähdyttävää. Haastattelut kulkivat tuttuja latujaan, ei mitään uutta. Parhaalta näyttivät runsaat ja upeat kahvi- ja boolipöydät. Todella kauniita ja herkullisen näköisiä suolaisia ja makeita kakkuja ja ties mitä.

Juhlajumalanpalvelus on juhlallinen aina. Ulkokohtaisena kuriositeettina kiinnitin huomioni presidentti Halosen monta vuotta vanhaan, päähän sopimattomaan pillerihattuun. Haloo Halonen, kaikella kunnioituksella.

Väinö Linnan Tuntematonta sotilasta vilkuilin ruuanlaiton lomassa ja pysähdyin erityisesti katsomaan sen kohtauksen, jossa Rokka on kuultavana komppaniapäällikön (Tauno Palo) luona: " Miul' on vaimo ja lapset Kannaksell....ymmärrätteks työ että tääl on puol miljoonaa ukkoo...eikä ne huvikseen tääll'... mie en ruppee teiän polkuloittenne varrell' kiviä kerräämää...Soassa mie teen kaiken, mutta leikkimään en ala !" Tarmo Mannin esittämä rukous korsussa on myös näyttelijätyönä vailla vertaa. Kokonaisuutena elokuva pysähdyttää vuodesta vuoteen uudelleen. Silmänurkat kostuivat monessa kohtauksessa ja viimeistään siinä vaiheessa kun Finlandia-hymni jylähtää ilmoille toiveikkaana sodan tauottua savuavien metsäaukeiden ankeudessa... Ei ole itsenäisyys helpolla meille tullut.

Grace Kelly- dokumentti oli mukavaa ajanvietettä ja ihan kiinnostavaakin dokumentointia jota seurailin puolihuolimattomasti keittiöpuuhien keskeltä.

Tellervo Koiviston haastattelu oli sinällään mielenkiintoinen, mutta kiusallisen hidastempoinen.

Linnan juhlat eivät tuoneet suurta lisäarvoa - ainoastaan huvitusta. Käänsinkin mieluusti TV 2:lle, jossa Punainen lanka-ohjelmassa oli Jörn Donner haastateltavana.

Televisiokiintiöni on täynnä taas pitkäksi aikaa.