Digi digi dai digi daidai...

Olemme digitoituneet. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Mies ja minä.
Se oli siihen aikaan kun isä "tikipoksin" ja "tikikameran" osti.

Digidigidai digidaidai.... himskutti kun en muista mistä laulusta tuo kertosäe on.

Digikamera on vielä laatikossaan. Digiboxi samoin. Siellä ne varmaan äimistelevät hiljaa mielessään minkälaiseen perheeseen pääsivät. Kenelläkään ei tunnu olevan kiirettä asennustöihin. Totta puhuen kamera kiinnostaa sen verran, että aion paneutua manuaaliin tänä iltana.

Miten niin tästäkin pitää kirjoittaa. No, siten niin, että kun kaksi takkatulen toljottajaa huomaa äkisti hankkineensa digiteknologiaa, niin onhan aikoihin eletty. Valokuvauskone on historiaa. Aurinkoisen sään hymyilevät kaulaan asti napitetut potretit. Sano Muikku!

Tallentavan digiboxin tarpeellisuus on vähintäänkin kyseenalaista tilanteessa, jossa olen harkinnut luopua koko toosasta. Mutta yksi argumentti löytyy: Teema-kanavalla on silloin tällöin 'dokkareita' ja muita asiaohjelmia, joita voisi ehkä joskus katsella. Vaikkapa tallentaen jälkikäteen. Sitku on aikaa. Pah ja hah. Ei sitä ole ja jos onkin niin kuka hullu sitä käyttäisi toosan katseluun. Minä ainakin tiedän paljon luovempia, nautinnollisempia ja sielua ravitsevampia ratkaisuja ajankäytön agendaan.

Kunhan opin digikameran hienoudet, saatan piuhottaa otoksia päiväkirjani sivuillekin. Mene tiedä. Ja kun minusta on kyse: menen. Ja tiedän myöhemmin.