Parnasso kolahti luukusta

"Innostus laulaa aina. Innostus ei koskaan selitä".
Jostakin muistilokerosta työntyi runorivi, jonka kirjoittajaa en muista. Olen innostunut työstä, uusista tuulista.

Liian pitkä päivä pätkittää ajatukset.

Kannattaisi jättää tämä sivu kirjoittamatta. Ja silti, jos en kirjoita, en muista että tammikuun viimeinen päivä 2007 oli juuri tällainen. Viisi astetta pakkasta. Lumisadetta aamusta iltapäivään. Pitkä työpäivä monenlaisten asioiden juoksutuksessa. Päivä päivien joukossa, mutta sittenkin uniikki. Olen saanut herätä aamulla, kulkea päivän matkan, elää iltaan saakka.

Puolikahdeksasta puoliseitsemään.
Pehmeässä lumessa kotiinkulkijoiden jälkiä.
Kuppi kahvia, puolihuolimatonta uutisten seurailua.
Mies sanoo samanpituisen päivän tehneenä: ollaanko me ihan viisaita.

"Anna meille,
tarkoitan älä ota pois,
vaikeata lastesi luopua ois.
Elämäämme helpottaa vaikk' et koskaan vois
tätä pientä onneamme
älä ota pois"

Mielenvirkistävä Parnasso kolahti luukusta.
Silmät pysähtyvät otsikkoon "Intellektualismin mahdottomuudesta". Kiinnostavan pohdinnan kirjoittaja Arto Kivimäki päättää tekstin toteamukseen: "Excelin ruudukko on verkko, ja verkko estää pääsyn luolasta. Ne jotka ovat päässeet ulos, ovat out".

Minä totean että ne jotka ovat luolassa ovat "uomaihmisiä".

Tahdonko? Haluanko?