Mieli on aika alavireinen samalla kun työasioissa olisi paljon innostavaa, uutta pohdittavaa ja paljon tekemistä.
Heräsin klo 4.12. Pieniä ja suuria asioita purskahtelee lokeroistaan.
Fysikaaliseen hoitoon pitäisi ehtiä. Kirjasto ilmoitti että varaus on noudettavissa. Akateeminen ilmoitti, että jälkitilaus alekirjoista on saapunut.
Otto nielaisi pankkikorttini. Miten minulle voi näin tapahtua. Vuosikausia sama 'tunnari' ja äkisti en löydä numeroa päästäni. Yritin hahmottaa visuaalisesti näppäilemällä. Kolmas kerta toden sanoi: "Korttinne on taltioitu", sylkäisi Otto päin kasvojani. Pthyi.
Viikon kuluttua (!!) saan korttini takaisin. Pitkä matka on korttiparalla pankin vastapäisestä seinästä konttoriin, josta voin sen noutaa ilmoituksen saatuani. Kuulostaa jotenkin menneisyydeltä. No, saanhan rahaa vanhanaikaisesti pankkitiskiltä. Sehän voi olla elämys, sillä en muista moneen vuoteen asioineeni pankin konttorissa.
*******************
Kaikki, mikä on vaalimisen arvoista,
alkaa sydämestä, ei päästä.
3 kommenttia:
*halaus*
Kun jokin painaa isosti, kasvaa pientenkin paino kummasti. Niissä pienissä ikään kuin kulminoituu se muu kaikki, isompi - että miksi näin, kenkkua, epistä, raskasta, vielä tämäkin! Ne sinänsä vähäpätöiset toimivat kuitenkin usein väylinä purkaa harmitusta ja väsymistä - niitä voi avoimesti manata ja niille voi vaikka kahvipöydässä nauraakin.
Toivon viikonloppuusi monta lumivalkeaa, päivänpaisteista, talvirauhallista ja kynttilänkajoista lämmintä ja vahvistavaa hetkeä!
Voi mikä Otto! Kylläpäs sulla on tainnut olla tänään Mr. Murphy seuranasi ihankuin minulla taannoin siellä hospitaalissa:(
Voima-ajatuksia viikonloppuusi, toivottavasti saat nukuttua hiukan varastoonkin!
Kiitos, haavetar! Niin on ollut kuten toivotit: aurinkoisia pakkaspäiviä, kevääntuoksua. Päivään mahtuu jo paljon enemmän valoa...
Salka, sanos muuta. Otto oli suorastaan röyhkeä. Nyt kun on sunnuntai jo, voin sanoa, että olen saanut lepoakin, ja ihanaa aurinkosäätä!
Lähetä kommentti