tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Risuaitaa


sanoja ei ole

on vain aita
ja sen seipäät
Lähettänyt klo

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno vanha aita! Noita ei paljon enää näe. Minkähän näköinen se on kesällä?

7:01 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Tuima, aita reunustaa mökkipihaa, miehen tekemä n. kymmenen vuotta sitten :)

7:11 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Millä voi puhua aidasta sen paremmin kuin aidan seipäistäkään, jos ei ole sanoja?

Hieno aita joka tapauksessa.

7:53 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Jussi, just se oli idea. Sanoja ei ole kun toinen puhuu aidasta ja toinen seipäistä. Ei synny mielekästä keskustelua. Aita symbolisoi myös puhumisen estettä.

7:56 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Minun kotini ympärillä on tuollainen aita. Isäni aikanaan yli 20 vuotta sitten opetti taidon miehelleni, joka vielä uusi aidan kymmenisen vuotta sitten. Nyt alkaa aita taas ränstyä. Enää ei löydy uusijaa. Katselen aitaa päivittäin keittiön ikkunasta. Isäni oppi ja mieheni kädenjäljet.

7:58 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Hienoo että oppi on siirtynyt isältä pojalle. Risuaita on kauniimpi kuin nimestään voisi päätellä. :)

8:05 ap.
Liisa kirjoitti...

Voihan sen ajatella niinkin, että seipäät ovat tukipylväät, jotka pitävät aitaa pystyssä, on sanottavaa tai ei. Vai voiko?

8:21 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kuva ja hieno teksti vievät suoraan sielun uumeniin. Rajatako reviirit vai aukaista ne mennen tullen. Ja mistä syntyy yhteys. Ryömimälläkö rimojen välistä ulos maailmaan: kohti kohtaamisia? Vai näkemällä kokonaisuuden merkitys: aidanseipäät, risut (sisut), rimat – koko aita. Vaihtoehtoja on. Ja valinnan mahdollisuuksia.

Mutta uskon, että risuaitaa elämässä tarvitaan, kunhan ei jää sisäpuolelle vangiksi.

Hengitän hiljaisuutta.

Tarvitsen.

8:29 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Sanotaan, että sanoilla rakennetaan siltoja -ehkä myös aitoja.
Joskus on parempi olla hiljaa.
Ehkä koskettaa.
Hymyillä.

Kaunis kuva, ajatuksia herättävä teksti.

8:35 ap.
Haavetar kirjoitti...

Aina ei sanoja tarvitakaan. Riittää, että se aita ja seipäät ovat.

Upea aita!

8:37 ap.
sinipelto kirjoitti...

Sivuaskel,

Paikalleen sopiva aita, risuaita!
Vanhenee ja vain kaunistuu entisestään. Aika metka aita. Aito aita. Luomuaita. :D

8:42 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kuva ja kaunis aita. Ja keskustelua herättävät sanat. Vähistä hyvin harkituista sanoista paljon keskustelua. Siis onnistunut teksti. :-)

Kunpa itse osaisi tehdä tuollaisen aidan.Tekisin mökin ympärille.

9:08 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Kun katsoin kuvaa tarkemmin, huomasin pettymyksekseni, että aitasi ei ole aito. Sehän pitää koota kuusen tai katajan oksilla, jotka kuumennetaan nuotiossa vetreiksi. Niillä sitten solmitaan aita kokoon. Sääli. Kaunis aita kuitenkin noin äkkiä vilkaisten.

11:31 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos ajatuksista ja kiinnostavista näkökulmista
Liisa,
Paju,
Susupetal,
Haavetar,
Sinipelto,
Alastalo
Meirami

Nuo sanat tulivat täysin spontaanisti harmistuneen mieleni ja kommunikointiongelman seurauksena. Kun toinen puhui seipäästä ja toinen aidasta, ei kovin paljon keskustelua (sanoja)mahdu siihen tilaan. Oli vain aita ja seipäät.

Meiramin pettymystä lievittääkseni, voin sanoa, että mies kyllä tarkkaan tietää että aito risuaita sidotaan vitsaksilla, mutta tämä vain on postmoderni versio :) ja erittäin aito omassa lajissaan. On nimittäin ajatuksella ja sydämellä tehty, kuten mökki, jota se reunustaa. :)

5:03 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Olet oikeassa. Ajatus on tärkein.

6:45 ap.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)