Jussi, just se oli idea. Sanoja ei ole kun toinen puhuu aidasta ja toinen seipäistä. Ei synny mielekästä keskustelua. Aita symbolisoi myös puhumisen estettä.
Minun kotini ympärillä on tuollainen aita. Isäni aikanaan yli 20 vuotta sitten opetti taidon miehelleni, joka vielä uusi aidan kymmenisen vuotta sitten. Nyt alkaa aita taas ränstyä. Enää ei löydy uusijaa. Katselen aitaa päivittäin keittiön ikkunasta. Isäni oppi ja mieheni kädenjäljet.
Kaunis kuva ja hieno teksti vievät suoraan sielun uumeniin. Rajatako reviirit vai aukaista ne mennen tullen. Ja mistä syntyy yhteys. Ryömimälläkö rimojen välistä ulos maailmaan: kohti kohtaamisia? Vai näkemällä kokonaisuuden merkitys: aidanseipäät, risut (sisut), rimat – koko aita. Vaihtoehtoja on. Ja valinnan mahdollisuuksia.
Mutta uskon, että risuaitaa elämässä tarvitaan, kunhan ei jää sisäpuolelle vangiksi.
Kun katsoin kuvaa tarkemmin, huomasin pettymyksekseni, että aitasi ei ole aito. Sehän pitää koota kuusen tai katajan oksilla, jotka kuumennetaan nuotiossa vetreiksi. Niillä sitten solmitaan aita kokoon. Sääli. Kaunis aita kuitenkin noin äkkiä vilkaisten.
Nuo sanat tulivat täysin spontaanisti harmistuneen mieleni ja kommunikointiongelman seurauksena. Kun toinen puhui seipäästä ja toinen aidasta, ei kovin paljon keskustelua (sanoja)mahdu siihen tilaan. Oli vain aita ja seipäät.
Meiramin pettymystä lievittääkseni, voin sanoa, että mies kyllä tarkkaan tietää että aito risuaita sidotaan vitsaksilla, mutta tämä vain on postmoderni versio :) ja erittäin aito omassa lajissaan. On nimittäin ajatuksella ja sydämellä tehty, kuten mökki, jota se reunustaa. :)
15 kommenttia:
Hieno vanha aita! Noita ei paljon enää näe. Minkähän näköinen se on kesällä?
Tuima, aita reunustaa mökkipihaa, miehen tekemä n. kymmenen vuotta sitten :)
Millä voi puhua aidasta sen paremmin kuin aidan seipäistäkään, jos ei ole sanoja?
Hieno aita joka tapauksessa.
Jussi, just se oli idea. Sanoja ei ole kun toinen puhuu aidasta ja toinen seipäistä. Ei synny mielekästä keskustelua. Aita symbolisoi myös puhumisen estettä.
Minun kotini ympärillä on tuollainen aita. Isäni aikanaan yli 20 vuotta sitten opetti taidon miehelleni, joka vielä uusi aidan kymmenisen vuotta sitten. Nyt alkaa aita taas ränstyä. Enää ei löydy uusijaa. Katselen aitaa päivittäin keittiön ikkunasta. Isäni oppi ja mieheni kädenjäljet.
Hienoo että oppi on siirtynyt isältä pojalle. Risuaita on kauniimpi kuin nimestään voisi päätellä. :)
Voihan sen ajatella niinkin, että seipäät ovat tukipylväät, jotka pitävät aitaa pystyssä, on sanottavaa tai ei. Vai voiko?
Kaunis kuva ja hieno teksti vievät suoraan sielun uumeniin. Rajatako reviirit vai aukaista ne mennen tullen. Ja mistä syntyy yhteys. Ryömimälläkö rimojen välistä ulos maailmaan: kohti kohtaamisia? Vai näkemällä kokonaisuuden merkitys: aidanseipäät, risut (sisut), rimat – koko aita. Vaihtoehtoja on. Ja valinnan mahdollisuuksia.
Mutta uskon, että risuaitaa elämässä tarvitaan, kunhan ei jää sisäpuolelle vangiksi.
Hengitän hiljaisuutta.
Tarvitsen.
Sanotaan, että sanoilla rakennetaan siltoja -ehkä myös aitoja.
Joskus on parempi olla hiljaa.
Ehkä koskettaa.
Hymyillä.
Kaunis kuva, ajatuksia herättävä teksti.
Aina ei sanoja tarvitakaan. Riittää, että se aita ja seipäät ovat.
Upea aita!
Sivuaskel,
Paikalleen sopiva aita, risuaita!
Vanhenee ja vain kaunistuu entisestään. Aika metka aita. Aito aita. Luomuaita. :D
Kaunis kuva ja kaunis aita. Ja keskustelua herättävät sanat. Vähistä hyvin harkituista sanoista paljon keskustelua. Siis onnistunut teksti. :-)
Kunpa itse osaisi tehdä tuollaisen aidan.Tekisin mökin ympärille.
Kun katsoin kuvaa tarkemmin, huomasin pettymyksekseni, että aitasi ei ole aito. Sehän pitää koota kuusen tai katajan oksilla, jotka kuumennetaan nuotiossa vetreiksi. Niillä sitten solmitaan aita kokoon. Sääli. Kaunis aita kuitenkin noin äkkiä vilkaisten.
Kiitos ajatuksista ja kiinnostavista näkökulmista
Liisa,
Paju,
Susupetal,
Haavetar,
Sinipelto,
Alastalo
Meirami
Nuo sanat tulivat täysin spontaanisti harmistuneen mieleni ja kommunikointiongelman seurauksena. Kun toinen puhui seipäästä ja toinen aidasta, ei kovin paljon keskustelua (sanoja)mahdu siihen tilaan. Oli vain aita ja seipäät.
Meiramin pettymystä lievittääkseni, voin sanoa, että mies kyllä tarkkaan tietää että aito risuaita sidotaan vitsaksilla, mutta tämä vain on postmoderni versio :) ja erittäin aito omassa lajissaan. On nimittäin ajatuksella ja sydämellä tehty, kuten mökki, jota se reunustaa. :)
Olet oikeassa. Ajatus on tärkein.
Lähetä kommentti