maanantaina, huhtikuuta 16, 2007

Kasvun ihmeitä


Sinivuokko
Kangasvuokko
Kangasvuokon ja kylmänkukan risteymä
Hämeen maakuntakukka
Sisarusparvi
Auringon ystävä
Leskenlehti levällään.
Nomen est omen - nimi on enne.

Ei siltä näytä.


Valokuvatorstain haaste.
Lähettänyt klo

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauskaa, joku muukin harrastaa makroja! Pidän kuvistasi, kovin keväisiä :)

8:31 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Tuima. Makroilu kiinnostaa, mutta paljon on vielä opeteltavaa. Leskenlehti-kuva on klikattuna aitoa makroa alkuperäisessä koossaan :)

9:23 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Pieniä kansanlauluja tosiaan, kuten tuolla aiemmin niitä nimitit. Ihania, herkkiä, hentoja lupauksia.

9:32 ip.
Allyalias kirjoitti...

Kaunista kasvua kerrassaan. Kadehdin sitä, kuinka pitkällä kevät on siellä. Ja kaipaan sini- ja valkovuokkoja, joita ei näillä korkeuksilla kasva. Lapsuuteni ensimmäisinä vuosina opin liittämään nuo ihanat kasvit lähtemättömästi kevään ensi merkkeihin.

9:49 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Eipä taida minun kamerani kyetä tuollaisiin kuviin. Taas hyvä syy ottaa vaimon kanssa puheeksi kaluston parantaminen :=)

9:55 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos ajatuksista, Katriina, jotenkin sanattomaksi vetää nämä luonnosta löytyvät ihmeet!

Allyalias, kevät on! Västäräkkikin tepasteli pyrstöään keikuttaen mökkipihassa Hämeessä. Täällä pääkaupunkiseudulla ehkä astetta pidemmällä. Oulussa lapsuuteni viettäneenä muistan ikuisesti, kun sain ystäväperheen tädiltä kimpun valkovuokkoja lentorahtina etelästä 10-vuotispäivänä ja ensimmäisen lukollisen punaisen päiväkirjan!!! Siitä lähtien olen kirjoittanut päiväkirjaa - muodossa ja toisessa. Mutta ne valkovuokot - ne olivat kauneimmat, unohtumattomimmat!

Jussi, ostimme kameran tänä keväänä, Nikon Coolpix S10, Vibration Reduction, 6.0 Megapixels ja 10x Zoom. Pelkästään sen vuoksi, että saisimme mökillä kuvattua kaukana olevia lintuja ja muita luontokohteita. Harjoittelua vielä vaatii, myös makrot.

10:41 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kauneudentajusi suo blogissasi elämyksiä kuin hartaushetkiä (olipa elämänkatsomus mikä tahansa). Niin kauniita, niin sydäntäriipivän kauniita...

11:45 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Paju. Luonto tarjoaa elämisen hartaushetkiä, pysähtymistä ihmeiden äärelle. Voimistavaa. Ymmärrystä lisäävää. Tervettä nöyryyttä. Kiitollisuutta!

11:55 ip.
Hallatarinoita kirjoitti...

Ihania!

6:32 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Hallatar, kukat ovat: ihania.

6:36 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Kangasvuokko! Lapsuuteni keväinen kotipihan kukka. Muistot lähtevät lentoon.

8:06 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Hyvä pokkari Nikon Coolpix on, mutta kuvien laatuero taitaa sittenkin olla enemmän kuvaajissa kuin kameroissa :(

8:35 ap.
Haavetar kirjoitti...

Oi kiitos! Miten sykähdyttäviä ja kauniita kasvun ihmeitä talven eläneelle!

9:27 ap.
sinipelto kirjoitti...

Sinistä, keltaista! :)
Leskenlehti lempeä
levittää laajaksi
keltaisen, kultaisen kukintonsa.

Sinivuokko, Sinitär,
sielun sopukasta somasta,
kuulee kutsun kevään,
äänen äitien.

(Liian aikaisin, mutta onneksi on valkovuokot!):D

11:27 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Kasittamattoman kaunista Luojan kadentyota! Kiitos kevatilmioista!

12:33 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Meirami, kangasvuokot ovat harvalukuisia löytöjä nykyään, mutta mykistää kyllä metsässä kulkijan kauneudellaan.

Jussi, väitän, että ilman tuota kameraa en onnistuisi, sillä olen täysin amatööri ja aloittelija. Mutta innostunut sellainen. Kauneus on katsojan silmissä...

Haavetar, kiitos. Ihmeitä hankien alukset täynnään :)Ei voi kuin hämmästellä pienten hentovartisten kevätkukkien kasvuvoimaa ja sinnikkyyttä!

Sinipelto, kiitos ajatuksista. Miten niin liian aikaisin? Olen odottanut näitä monta kuukautta :D

Paula, kevätilmiöt voimistavat ja saavat hymyn kasvoille. Tuo leskenlehtikin - varsinkin jos klikkaa kuvan isommaksi - on todellinen kaunotar.

5:47 ip.
Salka kirjoitti...

Nämä kasvi- ja muut luontokuvat ovat jotain sellaista joita osaan jo odottaa kun kurkkaan plokiisi. Ne ovat aina yhtä kauniita ja koskettavia. Minä en ole onnistunut vuokkoja bongaamaan mutta leskenlehtiä ovat tienvierustat täynnänsä.

6:19 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Salka! Luonto koskettaa, puhuttelee ja kiehtoo. Pienissä kevääntuojissa on samanlaista traditiota ja juhlantuntua kuin Suvivirressä, joka laulettiin kansakoulun kevätjuhlassa.

6:57 ip.
Salka kirjoitti...

Kyllä minäkin muistan vielä ulkoa Suvivirren, olen laulanut sitä omien kouluaikojeni jälkeen lasteni koulujen kevätjuhlissa sekä tarhan kevätjuhlassa.

10:08 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Suvivirsi on kuin hiirenkorva. Se tuoksuu ja sykähdyttää joka kevät uudelta, odotetulta!

10:40 ip.
Anonyymi kirjoitti...

ihania kuvia, samoin kuin nuo edelliset joutsenkuvat, kevät tuölee ja luonto on ihmeellinen

9:47 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, emmi2410 ! Luonnossa riittää kaunista kuvattavaa :)

5:34 ip.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)