kaks tummaa
juokse sinä juokse sinä
hummaa
taivas on niin
elämäänsä summaa
kahden tässä hiljaa
kas kummaa
kuinka pieninä palasina onkaan
sellaista ei ole kellään
päätä ei häntää
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
▼
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
-
▼
elokuuta
(22)
- Kaksikymmentä sanaa
- en jaksa ajatellaen kirjoittaaen lukeaen kommentoi...
- Puuttuvat sanat
- Porkkanapersoonat
- mies tuumasion tässä surkeassa maailmassa sentäänt...
- Uni
- pikajuna on vaihtunut luotijunaksimatkalla kesästä...
- Vihreä tähti
- tämä maailma ei katso suoraan silmiinsen kädenpuri...
- Takakansiteksti
- Huputitihuputiti
- tuli tuli & savu
- Aika - ainoa mitä sinulla on
- Passiflora paljastaa salaisuutensa
- Freesiä fisua?
- Kirjoittamista konditionaalissa
- Passifloran parempi elämä
- Terveiset mökiltä
- Kesäyö
- Lehtimehua ja koivuvihtoja
- Onni
- Kirjaimet eivät tule
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
- ► maaliskuuta (29)
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
►
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
17 kommenttia:
Tämä on aivan liian lyhyt! Hauska ja kaiken huputitin altakin löytää ideaa.
;)
Just noin. Huputitin laukassa kiitää ajatus ja nousee jalka, ei mitään huolta huomisesta.
Hieno!
Pidän tästä.
Joo, pituutta lisää! Oli hauska.
Hukalla oli pituutta,kuten tavallista, oli hummaa ja mummaa.
Kommentoinkin jotenkin että: Katso sinä humma kun tuo mumma on niin kumma.
Tuttuja sanoja tuoreesti aseteltuna. Tämä humma-laulua lauloi isäni, niillä "tavallisilla" säkeistöillä". :) Näin muistan hämärästi, olin neljän vanha. Isäni ei elänyt kun täytin viisi.
Laulu jäi.
Mielenkiintoinen runo. Ja lukumahdollisuuksia on useita kun isot ja pienet rivit vaihtelevat; voi lukea isot ensin ja pienet sitten tai voi lukea isot kovalla äänellä ja pienet kuiskaten.
Sivuaskel keksi uuden genren, vau! Palapelirunoutta -- nonsensen ja laululyriikan hybridi ;)
Tuima, täytyy jatkaa jos inspis iskee. :)
Paju, hulluttelu on rentouttavaa.
Kiitos, Obeesia.
Isopeikko, mukava jos tykkäsit. Kettu Repolaisesta voisi kokeilla samlla tyylillä... :)
Susupetal, tällä kertaa matka loppui kesken. Ehkä jatkuu joskus :)
Helanes, kun tarkasti luet ei siinä välttämättä hevosia olekaan :D
Sinipelto, onneksi meillä on laulut jotka kulkevat mukanamme. Minäkin menetin äidin kun olin 7 kk. En muista äidin lauluista mitään. Varmasti hänkin on minulle lauluja hyräillyt...
Araneida, kiitos kommentista. Ajatusleikki lepuutti ajatuksia.
Kiitos Kutuharju, ihailen sofistikoitunutta kommentointiasi :) - ihan uusi genre - nonsense laululyriikan hybridi - mitähän googlettamalla löytyisi jos heittäis hakusanaksi :D
Kummallista hummaamista ja kummaamista.
Elämä on, Helanes. :D
Kyllähän tässä oli pää ja häntä;) Minäpähän ilahduin ihan tästä näinnikkäänsä=)
Salka, kiva jos ilahduit.
Ihanaa kepeyttä, kiva kun on erilaisia kas kummaa- runoja.
Tämän tahdissa voi kuvitella itsensä keinuhevosen selkään rytmisesti loruilemaan edestakaisin, edestakaisin...
Kiitos, Genoveeva, kepeys sanana on viehättävä. Heti tunnistaa mitä tarkoittaa. Suomenkielen rikkaus on vivahteissa.
Kiitos,Rita, loruilu rentouttaa ja tekee mielen iloiseksi.
Lähetä kommentti